Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘yhteiskuntaoppi’

Opetuksen uudistaminen vie aikaa. Vanhoilla monisteilla samat asiat opettaa vähäisellä valmistelulla, kun taas asioiden tekeminen uudella ja kiinnostavalla tavalla vaatii vaivannäköä, vähäisen vapaa-ajan (ainakin osittaista) uhraamista suunnittelutyölle sekä toisinaan astumista myös omalle epämukavuusalueelle uusien opetusmenetelmien opettelmisen kautta. Onneksi omassa sivutyössäni alueellisena verkkopedagogisena tukihenkilönä pääsen toisinaan irti opetustyöstä sellaisiin koulutuksiin, missä päivän ohjelma ja sisältö painottuvat lähinnä opetuksen suunnitteluun. Tänä syksynä eräs tällainen koulutus oli Vantaan verkkopedagogien tarpeisiin räätälöity Open päivitys.

Open päivityksessä teemana oli tutkiva oppiminen. Yksi koulutuksen kiinnostava puoli oli saman teeman tarkasteleminen eri aineiden ja luokkatasojen näkökulmasta. Sama tutkivan oppimisen lähestymistapa tuntuu taipuvan erilaisina sovelluksina hyvinkin erilaisiin aineisiin sekä eri ikäisille oppilaille.

Itse lähdin kehittämään tutkivan oppimisen sovellusta yhteiskuntaopin opetukseen. Teemaksi valitsin rikollisuuden ja oikeusjärjestelmän, sillä tämä aihe on kokemukseni mukaan yksi oppilaita erityisesti kiinnostavista yhteiskuntaopin oppisisällöistä. Kokemukseni mukaan parhaat tulokset saavutetaan silloin, kun oppilaat itse löytävät heitä aidosti kiinnostavan tutkimuskysymyksen. Oppilaiden motivoiminen onkin työskentelytavassa haastavinta ja erityisen tärkeää.

Yhteiskuntaopin opetuksen kannalta tutkiva oppiminen mahdollistaa mahdollisimman ajankohtaisten kysymysten käsittelemisen oppitunnilla, kun tietolähteiksi voidaan valikoida uusin mahdollinen tutkimustieto nopeasti vanhenevien oppikirjojen sijaan. Tutkiva oppiminen voi olla lisäksi eräs tapa vastata aineen tietosisältöjen omaksumista painottavaa opetustraditiota kohtaan esitettyyn arvosteluun (keskustelua sivutaan esimerkisi tässä artikkelissa – kiinnostuneille tiedoksi). Menetelmässä keskitytään yhteiskunnan rakenteiden esittelemisen sijaan enemmänkin opettelemaan työtapaa, tutkimusen tekemistä sekä tiedonmuodostusta ja tiedon luotettavuuden arviointia.

Open päivitys -koulutuksessa kaikki osallistujat taisivat lopulta hyödyntää kouluttajan esittelemää tutkivan oppimisen kehää (kuva alla). Kehän ensimmäisiin vaiheisiin oli linkitetty  Fronter-keskustelu, jonne oppilaat saattoivat kirjata omat tutkimusongelmansa ja jossa he saattoivat kommetoida toistensa ajatuksia. Myöhempiin vaiheisiin linkitin mm. tietolähteitä sekä eräitä rikollisuuteen liittyviä tilastoja, joiden pohjalta oppilaat saattoivat omien ideoiden puuttuessa lähteä ideoimaan työtään sekä eräitä verkosta löytyviä töissä mahdollisesti hyödynnettäviä tietolähteitä. Keskeneräiset ja lopulliset työt materiaaleineen säilöttiin Fronter-huoneen kansioihin.

Tutkivan oppimisen menetelmä edellyttää opettajalta rohkeutta päästää irti ohjaksista ja antaa opiskeltavien aiheiden määräytyä oppilaiden kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Oppilaita voi ja tuleekin ohjata sekä neuvoa, erityisesti jos työskentelymenetelmä on heille entuudestaan tuntematon. Silti ensimmäisillä oppitunneilla joutuu sietämään epävarmuutta, kun oppilaat pohtivat tutkimuskysymyksiään ja mahdollisia aiheitaan. Pitäisin verkko-oppimisalustan käyttämistä harkitsemisen arvoisena jo siitäkin syystä, että se voi toimia eräänlaisena ryhmien sisään eriytyneen ajatustyön tulosten kokoajana. Muut näkevät keskustelutyökalussa käytävästä ajatuksenvaihdosta, millaisia ongelmia toiset ovat lähdössä ratkomaan, mikä voi antaa virikkeitä omaankin työhön. Samalla kaikki voivat päästä osaksi yhteisöllisen tiedonrakentamisen prosessia ehdottamalla omia parannusideoitaan muiden ryhmien aiheisiin.

Rymien lopputuotoksia katsonut tarpeelliseksi määritellä kovin tarkasti etukäteen. Ainoa ehto oli, että toisille pitää olla projektin (viisi 90 minuutin oppituntia) päätteeksi jotain esitettävää. Lopputuotos olisi saanut olla esitelmä, animaatio, video tai mikä tahansa tutkimusaiheesta ponnistava tekele. Lopulta kaikki ryhmät päätyivät kuitenkin perinteisen PowerPointin avulla tapahtuvan esitelmän tekemisen kannalle. Lopputuotoksista tuli oikein asiallisia, mutta jotain jännitävämpääkin olisi tietysti ollut hauska nähdä.

Kaikesta huolimatta kaikki ryhmät onnistuivat löytämään kiinnostavan tutkimusaiheen ja koostamaan löytämistään tiedoista pätevät esitykset muulle luokalle. Esityksissä käsiteltyjä aiheita (mm. nuorisorikollisuus Suomessa, Rikollisuus Venäjällä, Annetaanko Suomessa liian lieviä tuomioita…) ei muuten olisi välttämättä oppitunneilla tultu käsiteltyä. Tutkimustehtävän kautta näihin aiheisiin paneuduttiin vähintäänkin tavallista syvällisemmin ja samalla opittiin kenties jotain itsenäisestä työskentelystä ja tavoitteenasettelusta.

Read Full Post »

Yhteiskuntaopissa monet asiat ovat oppilaille entuudestaan melko vieraita. Esimerkiksi monet talouden tai politiikan peruskäsitteet ovat yläasteikäisille yleensä täysin tuntemattomia, ellei sitten ilmapiiri kotona ole yhteiskunnallisesti suuntautunut siten, että oppilaan kiinnostus asioihin on vaikkapa uutisia seuraamalla virinnyt itsenäisesti. Esimerkiksi sellaiset ihan perustavat käsitteelliset erottelut, kuten mitä eroa on hallituksella ja eduskunnalla, ovat suurimmalle osalle haastavia. Peruskäsitteet olisi luonnollisesti suotavaa ottaa ensin edes jollakin tavalla haltuun, jotta oppilaat kykenisivät ymmärtämään poliittista keskustelua tai muodostamaan mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista.

Yhteiskuntaopin talouskurssin asiat ovat kokemuksieni nojalla vaikeudessaan ihan omaa luokkaansa, jopa siinä määrin, että ne tuottavat vaikeuksia monille opettajillekin. Historian opiskelijoiden yleisimmin reputtama tentti taisi yliopistossa olla kansantaloustieteen peruskurssin loppukoe. Humanistit ja matematiikka! Yläkoulun talouskurssilla ei yleensä edellytetä laskutoimitusten hallitsemista, mutta teini-ikäisille sellaiset talouden käsitteet, kuten inflaatio, budjetti, markkinatalous, obligaatio, ohjauskorko tai keskuspankki tuottavat ihan riittävästi vaikeuksia.

Talous on paitsi ilmiönä laaja, myös koko ajan liikkeessä. Nousukaudella uutisissa ja muualla esillä olevat kysymykset ovat usein aivan toisia kuin vaikkapa juuri nyt taantuman ja euron kriisin keskellä. Opetusta ja sen sisältöjä joutuukin yhteiskuntaopissa koko ajan muokkaamaan aivan eri tavalla kuin esimerkiksi matematiikassa, jossa uusimmatkin yläkoulussa opetetut asiat tunnettiin jo antiikin Kreikassa.

Verkko-opetus mahdollistaa talouden – ja muidenkin laajempien sekä ajassa elävien kokonaisuuksien – käsitteiden ja ilmiöiden haltuunoton (tai ainakin sen yrittämisen) monella tapaa. Internetissä tarjolla oleva ilmainen talousuutisointi tarjoaa ajantasaisen ja yläkoulun yhteiskuntaopin tarpeisiin aivan riittävän syvällisen näkymän talouden trendeihin ja ilmiöihin.

Aloitimme tänä vuonna oppilaiden kanssa talouskurssin suoraan uutisvirtaan sukeltamalla. Jokainen pari etsi itselleen talousuutisen, yritti selventää itselleen uutisen sisältöä sekä sen käsitteitä ja esitellä uutisen muille. Tehtävän ohjeet ja PowerPointien palautukset hoituivat näppärästi fronterissa. Uutistehtävä tarjosi luokalle paitsi kymmenisen näkökulmaa siihen, mitä taloudessa juuri nyt tapahtuu, myös konkreettisen perehdytyksen talouden kentän erilaisiin ilmiöihin pikavipeistä pörssilistautumisiin ja asuntolainojen korkovaihtelusta ruoan hinnan vaihteluihin päivittäistavarakaupan keskittymisen seurauksena etc. Ei ihan vaatimaton ”kattaus” yhden oppitunnin sisällöksi!

Read Full Post »

Joidenkin aineiden opettajat ovat kouluisaan ”yksinäisiä susia”. Tämä koskee mm. historian ja yhteiskuntaopin opettajia, joita on pienissä ja keskikokoisissakin kouluissa usein vain yksi. Tällöin kaikesta saa tietysti päättää itse, mutta paljon on myös sellaista työtä – suunnitelun, ideoinnin ja oppimateriaalin luomisen saralla varsinkin – missä kollegan kanssa jakamalla työmäärän voisi puolittaa tai työn tuloksen arvioida kohentuvan usemman tekijän osallistumisen ansiosta.

Kollegan palkkaaminen riippuu oppilasmääristä, mutta aineryhmäyhteistyön ei välttämättä tarvitse enää nykypäivänä tapahtua koulun sisällä. Kuntarajat (ja miksei oppiainerajatkin) ylittävää verkostoitumista tapahtuu mm. facebook –ryhmissä ja muussa sosiaalisessa mediassa. Ammatillinen kanssakäyminen voi sosiaalisessa mediassa olla yksinkertaisimmillaan ja helpommillaan jotain oppimateriaalilinkkien, ideoiden tai muiden nettivinkkien vaihtelemista.

Itse olen yrittänyt Vantaalla viritellä oman aineryhmän opettajien välille yhteistyötä koko kaupungin opettajien yhteisen Historian ja yhteiskuntaopin fronter –huoneen välityksellä. Tosin kuin esimerkiksi facebook, fronter on ainoastaan käyttäjätunnusten haltijoille avoin foorumi. Käyttäjäyhteisö jäänee väkisinkin pieneksi. Mahdollisuudet kutsua huoneen käyttäjiksi edes naapurikunnan opettajia ovat rajatut ja riipuvat siitä, onko näillä käytössä sama oppimisalusta.

Toisaalta fronter mahdollistaa esimerkiksi lähinnä viihdekäyttöön kehitettyyn facebookiin verrattuna huomattavasti monipuolisemman ja kätevämmän tavan jakaa vaikkapa tekemänsä oppimateriaalit muun käyttäjäyhteisön (eli aineryhmän kollegojen) kanssa. Fronterin ehdottomana etuna on juuri suljetun alustan mahdollistama riittävän ykstyinen tiedostojen jakaminen (tiedostojen jakaminen ammatilliseen käyttöön kollegojen kesken lienee helpompaa kuin koko maailman kesken).

Meillä Vantaalla ei historian ja yhteiskuntaopin aineryhmän yhteistyö ole toistaiseksi vielä käynnistynyt ihan sellaisella innolla kuin olisin itse toivonut. Lähinnä jakaminen on tapahtunut valtaosin siten, että minä jaan tekemäni materiaalit, mutta muuta materiaalia huoneeseen on – joko turhan vaatimattomuuden ja kainostelun tai yhtä turhan materiaalin panttaamisen vuoksi – ilmestynyt kohtalaisen vähän.

Kaikesta huolimatta olen täydellisen vakuuttunut siitä, että sähköisen materiaalin jakaminen kollegojen kesken sosiaalisen median ja oppimisalustojen kautta on tulevaisuutta (ja jo nykypäivää) opetusalalla. Onneksi Vantaalla on kaupungin puolella jo ymmärretty jakamisen tarjoama hyöty oppimateriaalin ja koko opetuksen laadullisen kehittämisen kannalta. Historian ja yhteiskuntaopin opettajille on tänä vuonna järjestetty koulutusta aineryhmähuoneen hyödyntämisen tiimoilta ja lisää on luvassa. Ainakin koulutuksen perusteella kiinnostusta huoneen hyödyntämiseen on olemassa.

Read Full Post »

Oman oppikirjan rakentaminen verkko-oppimisalustalle mahdollistaa huomattavasti perinteistä oppikirjaa monikäyttöisemmän kokonaisuuden luomisen. Varjopuolena on se työmäärä, joka on valmiina ostettuun oppikirjaan verrattuna moninkertainen. Työn säästämisen näkökulmasta – mutta myös pedagogisesta – onkin perusteltua hyödyntää materiaalin tekemisessä lapsityövoimaa. Oppilaat töihin siis!

Omassa fronteriin rakentamassani oppikirjassa olen lähtenyt siitä, ettei erillistä työ- ja oppikirjaa saati vihkoa enää tarvita. Näistä vihkoa saattaisin lopulta jäädä kaipaamaan kaikkein eniten sinä päivänä, kun lopullisesti siirrytään käyttämään yksinomana sähköistä materiaalia. Vihkoon jää työskentelystä konkreettinen jälki, joka usein tietokoneella työskennellessä jää puuttumaan. Verkkoasemalle tallennettuihin tiedostoihin ei niiden valmiiksi saamisen jälkeen niin helposti tule palattua. Tämäkin näkökulma puolustaisi nähdäkseni oppilaiden osallistamista oppimateriaalin tuottamisessa. Omaan tuotokseen syntyvä omakohtainen suhde ja henkinen omistajuus (silloinkin kun osa työstä on kopioitu wikipediasta) jättävät – ainakin toivottavasti – jonkinlaisen muistijäljen ja tuottavat oppimiskokemuksen.

Verkon ja sanomalehtien tarjoama materiaali on ajantasaista, minkä lisäksi sitä on paljon. Oikeastaan liikaakin, jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että opettajalla tulisi ”olla elämä”, kuten sanonta kuuluu. Eräs ratkaisu tähän runsaudenpulaan saattaisi olla juuri oppilaiden työllistäminen verkon ja lehdistön tietomateriaalin läpikäymisessä.

Mahdollisia toimintatapoja lienee melkeinpä rajattomasti. Yhteiskuntaopin puolella eräs kiinnostava uutisseurantaan ja fronterin keskustelutyökaluun perustuva kokeilu on äskettäin virtuaaliopetuksen päivilläkin esitelty Alppilan koulussa jo vuosia hyödynnetty aktiiva –menetelmä, josta löytyy lisäinfoa esimerkiksi tästä verkkojulkaisusta.

Itse olen teettänyt oppilailla yhteiskuntaopissa yleensä useita pienehköjä tunnin parin kestoisia tiedonhankintatehtäviä. Niiden organisoiminen on keveämpää, minkä lisäksi oppilaat motivoituvat usein helpommin lyhytkestoisempaan työskentelyyn kuin viikkojen projekteihin. Oppilaan tuotokset on kohtalaisen vaivatonta liittää oppimateriaaliksi tulevillekin ryhmille, mutta parhaiten ne varmaankin palvelevat oman luokan käytössä (tulevat ryhmät voivat tuottaa omat ajantasaiset oppimateriaalinsa).

Jos tuotetut materiaalit haluaa julkaista muiden oppilaiden tai vaikka kaikkien netinkäyttäjien saataville on se mahdollista monellakin tapaa (blogialustat, wikit, itse rakennetut nettisivut). Fronterissa tuottetu materiaalia on helppoa ja kätevää julkaista verkossa webfronterin avulla. Oman koulun projekteja varten avasin sivut webfronter työkalulla muutamassa minuutissa ilman minkäänlaisia käyttöohjeita tai käyttökokemusta. Nyt pitää sitten alkaa tuottaa näille sivuille sisältöä. Tai oikeastaan oppilaiden pitää.

Read Full Post »

Verkossa se onnistuu. Nimittäin oppikirjailijaksi ryhtyminen. Itse olen ollut tekemässä perinteistä oppikirjaa kustantamon laskuun ja käytän niitä opetuksessani. Olen kuitenkin tehnyt omaan ja oppilaitteni käyttöön oppikirjaa myös fronteriin. Seuraavassa muutama ajatus tästä aiheesta:

Perinteinen paperinen oppikirja on edelleen lähes jokaisen opettajan ja oppilaan tärkeä työväline. Oppikirjan kuolemasta kuulee toisinaan puhuttavan, mutta muutos etenee monestakin syystä hitaasti eikä oppikirjan jälkeinen aika reaaliaineiden opetuksessa ole luultavasti edes kovin lähellä näköpiirissä. Oppikirjan säilyttämistä puoltavat monet seikat; kätevä, vuosisatoja vanha design, parhaimmillaan oppilaan näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti suunniteltu ja kirjoitettu, kompakti sekä ennen kaikkea opettaa niitä tärkeimpiä historian taitoja, luku- ja päättelytaitoa. Kaikki tämä vieläpä uusiutuvasta ja kierrätettävästä raaka-aineesta valmistettuna.

E-kirja tekee kuitenkin tuloaan maailmalla. Pienen kielialueen on tässä suhteessa paha toimia suunnannäyttäjänä, siihen eivät kirjamyynnin volyymin sanelemat kustantamoiden resurssit anna erityisen hyviä edellytyksiä. Pikemminkin kirjankustantajat tuntuvat haraavan tässä suhteessa vastaan – osin ymmärrettävästikin. Laittoman kopioinnin ja levityksen mahdollistava digitalisointi on aiheuttanut ongelmia mm. musiikkibisneksessä. Oppikirjakustannus on perinteisesti ollut koko kustantamobisneksen parhaiten tuottavia osa-alueita. Tuottavaa liiketoimintaa ei haluta nakertaa epävarman, joskus tulevaisuudessa tuloja tuovan sekä suuria kehityskustannuksia vaativan teknologian vuoksi. Kopioitavuus ja muokattavuus, jotka käyttäjän näkökulmasta ovat digitaalisen kirjan parhaat ominaisuudet, ovat uhka kustantamoiden liiketoiminnalle. Lisäksi harvalla koululla on tarjota riittävää laitekantaa, joka mahdollistaisi e-kirjoihin siirtymisen eikä kustantamoita kiinnosta julkaista kirjaa, jota tuskin laitteiden puuttuessa liiemmin ostettaisiin.

Opettaja on tässä tilanteessa pakotettu pitäytymään vanhassa paperisessa oppikirjassa, jos ei sitten katso voivansa tulla toimeen kokonaan ilman. Toinen vaihtoehto on toteuttaa jokaisen opettajan salainen haave ja ryhtyä oppikirjailijaksi tekemällä oma e-kirja. Perinteisten kustantamoiden kustannusrakenne suurine henkilöstömäärineen ja kiinteään omaisuuteen tehtyine investointeineen on raskas ja jokaisen kustannuspäätöksen on siksi oltava tarkkaan harkittu. Itsenäistä pöytälaatikko-oppikirjailijaa tällaiset rajoitukset eivät kuitenkaan koske. Internet mahdollistaa käytännössä täysin ilmaisen ja kaikista muista paitsi lakiin kirjatuista rajoitteista vapaan omaehtoisen kustannustoiminnan kenelle hyvänsä. Esimerkistä käy vaikkapa tämän blogin julkaisualusta. Vaadittu teknisen osaamisen taso on kenen hyvänsä opeteltavissa muutamassa minuutissa.

Kouluille hankitut verkko-oppimisalustat, kuten fronter, mahdollistavat jo blogialustoja huomattavasti pidemmällekin viedyt e-oppikirjaprojektit. Paitsi tekstiä ja kuvaa, fronter mahdollistaa mm. ulkoisten linkkien hyödyntämisen, liikkuvan kuvan upottamisen tekstin viereen, oppi- ja työkirjojen saumattoman integroimisen, interaktiivisen tehtävämateriaalin hyödyntämisen ja oppilaiden testauksen. Monet näistä ominaisuuksista puuttuvat täysin perinteisistä oppikirjoista.  Itse tehty kirja on muokattavissa jokaisen omia tarpeita vastaavaksi ja sisältää erityisesti yhteiskuntaopin opetuksen näkökulmasta käyttökelpoisen päivitysmahdollisuuden. Esimerkiksi hallituksen vaihtuminen näkyy oppikirjoissa parhaimmillaankin seuraavana syksynä (jos uusiin kirjoihin on ylipäätään varaa), itse tehdyssä e-oppikirjassa heti kun opettaja jaksaa tiedon sinne päivittää. Kirjaan linkitetyillä valtioneuvoston sivuilla päivitys hoituu valtioneuvoston toimesta lähes reaaliaikaisesti.

Internet on pullollaan laillisesti hyödynnettävissä olevaa ilmaista tieto- ja kuvamateriaalia (seikka jota tekijänoikeusjärjestöt eivät juuri mainosta). Julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen tuottama sähköinen oppimateriaali on monissa oppiaineissa jopa kustantamoiden tarjontaa laadukkaampaa ja vastoin odotuksia usein paremmilla resursseilla tuotettua. Kaiken tämän voi muutamalla klikkauksella linkittää tai kopioida osaksi omaa sähköistä oppikirjaansa. Itse tehtyä oppikirjaa on lisäksi laillista ja ilmaista kopioida omaan ja kollegoiden käyttöön. Viisainta sekä aikaa ja vaivaa säästävää olisikin koota porukka ja tehdä oppikirja yhdessä. Kaikki Suomen historian opettajat yhtykää!

Lopuksi vielä pari esimerkinomaista kuvakaappausta omasta fronterin avulla toteutetusta sähköisestä oppikirjastani, jota on omien oppilaitteni käyttöön ilmestynyt paperikirjaksi muunnettuna useita kymmeniä sivuja vastaava määrä. Sen verran tekijänoikeuksia taivuttaen oheinen tehtäväsivu on tehty, että youtubesta upotettu ensimmäisen maailmansodan filmimateriaalia sisältävä videonpätkä on internetin harmaalta vyöhykkeeltä. Toisin sanoen on mahdotonta tietää tekijänoikeuksien voimassaoloa, niiden haltijaa saati alkuperäisten filmien kuvaajaa. On jokaisen oma valinta jättääkö käyttämättä tuntemattoman käyttäjän verkkoon lataaman käyttökelpoisen ilmaismateriaalin vai ei. Omatuntoani rauhoittaa tieto siitä, että filmin kuvaaja lienee aikoinaan saanut palkkansa ja toivottavasti ehtinyt siitä nauttiakin ennen (luultavasti) vuosikymmeniä sitten tapahtunutta kuolemaansa. Oma käyttöni edistänee joidenkin oppimista, mutta tuskin uhkaa kenenkään liiketoimintaa tai toimeentuloa.

Read Full Post »

Nyt presidentinvaalien aikaan jos koska on tilaisuus saada oppilaat kiinnostumaan politiikasta (nuorison suosikkiaiheita) ja oppimaan. Oppilaiden motivoiminen ei ole ongelma, media ja ympäröivä yhteiskunta on vaalien, vaaliohjelmien ja kampanjamateriaalin kyllästämä. Kokemukseni mukaan suurin osa oppilaista haluaa nyt kysyä ja keskustella poliitiikasta.

Vaalit ovat mahdollisuus myös virtuaaliopetuksen näkökulmasta. Kampanjatoimistot tuottavat ehdokkaistaan valtavasti digitaalista materiaalia, samoin vaaleja seuraava media ja ehdokkaiden kannattajat. Materiaalin voi ottaa opetuskäyttöön esimerkiksi sähköiselle oppimisalustalle linkittämällä. Kampanjasivut sekä lehdistön ja muun verkkomedian tuottama digitaalinen materiaali on ajantasaista (mikä yhteiskuntaopissa on ongelma erityisesti oppikirjojen osalta) ja ammattimaisesti kunnollisilla resursseilla tuotettua monimediaista (raaka)oppimateriaalia. Kampanjavideoita myöten.

Esimerkiksi internetin joukkoälyn hyödyntäminen kannattaa ja säästää vaivaa. Miksi koota viimeisimpiä gallupeja itse, kun joukkoäly wikipedian vapaaehtoisten muodossa tekee sen puolestasi?

Itse toteutin presidentinvaaleihin liittyvän yhteiskuntaopin opetuskokonaisuuden pitkälti virtuaaliopetuksen keinoin. Uuden jakson alkaminen viikkoa ennen ensimmäisen äänestyskierroksen vaalipäivää tarjosi niukan, mutta oikein käytettynä riittävän neljän oppitunnin aikaresurssin presidentinvaalien välittömään hyödyntämiseen opetuksessa (tässä vaiheessa kaikki ehdokkaat ja puolueet ovat vielä mukana, joten asetelma on opetuksen kannalta toista kierrosta parempi).

Linkitin fronteriin perustamaani yhteiskuntaopin huoneeseen ensimmäisellä kaksoistunnilla hyödynnettäväksi tasavallan presidentin kotisivut ja tein oppilaille testityökalulla sivulta löytyviin tietoihin liittyvän testin presidentin valtaoikeuksista, tehtävistä sekä muista peruskysymyksistä. Perustietojen haltuunoton jälkeen linkitin seuraavassa vaiheessa yhden vaalikoneen oppilaille tehtäväksi (vaalikoneen kysymysten ymmärtämisessä oppilaat saattavat tarvita opettajan apua). Tein sivulle lisäksi äänestysalueen, jossa oppilaat saattoivat käydä äänestämässä vaalikoneen ehdottamaa ehdokasta. Koulussamme oli edellisellä viikolla järjestetty varjovaalit, joten monet oppilaista olivat jo pohtineet omaa äänestyspäätöstään.  Tehtävä, äänestystulos sekä mahdollinen ristiriita omien poliittisten mieltymysten (suosikkiehdokas) sekä vaalikoneen ehdotusten välillä tarjoaa pohjaa seuraavalla oppitunnilla käytävälle keskustelulle. Kuvassa alla esimerkki yhden luokan äänestystuloksesta. Kuvasta käy myös ilmi esimerkkiluokan poikien into äänestää Timo Soinia (jopa tekemättä ensin vaalikonetta).

Toista viikon kaksoistuntia varten linkitin samalle fronter -sivulle ehdokkaiden viralliset kampanjasivut sekä pari- tai ryhmätyönä tehtävän tiedonhankintatehtävän ohjeet. Parien/ryhmien tulee etsiä perustiedot heille arvotusta ehdokkaasta, muodostaa oma mielipiteensä ehdokkaasta ja tämän näkemyksistä sekä esitellä ehdokas PowerPoint -dian avustuksella muulle luokalle. Tehtävässä oppilaat pääsevät harjoittelemaan tiedonhankintaa, tietojenkäsittelytaitoja, mielipiteenmuodostusta sekä hyödyntämään esityksissään kampanjatoimistojen tuottamaa materiaalia – kruununa ne Paavo Väyrysen 20 kampanjavideota.

Read Full Post »