Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Kokeen pitäminen fronterissa

Fronterista saatanee Suomessakin jo kuluvan syksyn, viimeistään ensi talven aikana uusi paranneltu versio. Tämä y12 -version nimellä tunnettu uutuus  tulee näkemäni ennakkoesittelyn perusteella tarjoamaan huomattavia parannuksia erityisesti testityökaluun. Päivityksen myötä testityökalulla on mahdollista luoda paljon entistä monipuolisempia kysymysvaihtoehtoja. Uuden version testityökalu tulee mahdollistamaan mm. aukkotäyttötehtävät ja useat muut uudenlaiset tehtävätyypit. Uudistus on erityisen kipeästi kaivattu parannus juuri historian ja yhteiskuntaopin opetuksen näkökulmasta. Näiden aineiden tarpeisiin vanha, lähinnä avoimet kysymykset ja monivalintatehtävät mahdollistanut testityökalun versio, on liian yksipuolinen.

Testityökalun yksipuolisuudesta huolimatta olen jo toista vuotta käyttänyt sitä kokeiden pitämiseen yhteiskuntaopissa  ja viimeistään päivityksen myötä otan sen käyttöön historian opetuksessakin. Kurssin loppukokeet pidän edelleenkin vanhalla paperisella käyttöliittymällä, mutta lisädataa arvioinnin helpottamiseksi on mahdollista hankkia suhteellisen vaivattomasti pitämällä välikokeet (tai tuntikokeet) kerran tai kaksi jakson aikana Fronterissa.

Testityökalun käyttämisessä on opettajan näkökulmasta yksi erityisen hyvä puoli: kokeita ei tarvitse korjata itse!!! Testityökalu nimittäin korjaa monivalintatehtävät automaattisesti, olettaen että oikeat vastaukset on syötetty kysymysten tekovaiheessa kokeeseen. Kokeiden korjaamisen ollessa opettajantyön melkeinpä rasittavin, tylsin ja ikävin puoli, kaikki apu on tässä suhteessa tervetullutta. Myös oppilaat saavat kokeen tekemisen jälkeen palautteen suorituksestaan välittömästi.

Avoimet sanallisia vastauksia edellyttävät kysymykset on tietenkin pakko korjata edelleen itse. Testityökalu mahdollistaa myös niiden pisteyttämisen automaattisesti, mutta tällainen automatiikka ei kykene riittävästi huomioimaan vastausten lähes loputonta monimuotoisuutta – siis sitä, että oikeita vastauksia voi olla vaikka kuinka monta erilaista ja kaikki vastaukset eroavat väistämättä mallivastauksesta jossain suhteessa. Itse olen lähinnä tästä syystä käyttänyt pitämissäni välikokeissa pelkästään monivalintatehtäviä.

Kokeiden pitäminen tietokoneella tuo myös koejärjestelyihin uusia kiinnostavia haasteita, jotka ovat ajankohtaisia yleisemminkin, ainakin sikäli jos suunnitelmat ylioppilastutkinnon suorittamisesta tietokoneen avulla jo muutaman vuoden kuluttua tulevat toteutumaan. Internet on nykypäivänä varmaan jo monessa suhteessa merkittävin tiedonhaun kanava erityisesti nuorille. Tietokoneella tehtävässä kokeessa tämä kanava on ainakin periaatteessa koko ajan käytettävissä. Jos koe tehdään fronterissa ei internetyhteyttä voi kokeen ajaksi sulkea, vaikka se oman kouluni laitteilla olisikin muuten mahdollista. Vaan miksi pitäisikään!?

Omissa monivalintatehtehtävistä rakentuvissa välikokeissani olen sallinut oppilaiden käyttää vapaasti sekä oppikirjaa että internetiä. Onhan internet tänä päivänä muutenkin koko ajan jokaisen käytettävissä. Ehkä tiedon ulkoaopettelemisen sijaan tulisi kokeissakin alkaa painottaa enemmän tiedonhankinnan ja sen soveltamisen sekä hankitun tiedon ymmärtämisen taitoja. Fronterissa suoritettavissa kokeissa olen yrittänyt hakea koetilanteeseen haastavuutta tiukoista aikarajoista ( koeaikaa on noin minuutti/kysymys) sekä tiukoista, normaalia ilman kirjaa tehtävää koetta haastavammista kysymyksistä. Etukäteen olen oppilaille painottanut ennakkovalmistautumisen tärkeyttä tällaisessa avoimen tiedonhaun sallivassa kokeessa. Tietoa on tarjolla niin paljon, ettei koetilanteessa olemahdollista lukea sitä kaikkea läpi, on pakko tietää mistä etsiä.

Muitakin haasteita tietokoneella tehtävään kokeeseen tietysti liittyy. Osa näistä on puhtaasti teknisiä. Fronter on ainakin omassa käytössäni ollut kohtalaisen toimintavarma systeemi eikä ongelmia sen suhteen ole juurikaan esiintynyt. Koulujen tietotekniset toimintaympäristöt ovat kuitenkin sen verran monista eri valmistajien tuottamista palikoista koottuja, että aina on mahdollista jonkin mennä pieleen. Koneisiin voi tulla suuri käynnistämistä hidastava päivitys, internetyhteyttä ei välttämättä olekaan juuri koehetkellä, sähköt voivat katketa koko kaupungista, oikeastaan mahdollisuudet epäonnistumiseen ovat rajattomat. Ensimmäistä kertaa koetta Fronterissa pitäessäni Vantaan opetusverkon kirjautumispalvelimeen ei saatukaan yhteyttä eikä yksikään oppilas voinut edes kirjautua koneelle saati päästä Fronteriin tekemään koetta. Onnellisesti palvelimen toiminta palautui lopputunnista ja koe saatiin kuin saatiinkin suoritettua juuri varaamani ajan puitteissa. Myöhemmin tällaisia ongelmia ei ole esiintynyt. Nämä tekniset ongelmat eivät kuitenkaan saa olla tekosyy olla tekemättä mitään uutta! Niihin on vain osattava suhtautua oikein: nyt kävi näin ja ensi kerralla uudestaan. Ei se ole opettajan vika, jos koneet eivät toimi eikä siitä kannata siis ottaa paineitakaan. Varasuunnitelmia on tietysti hyvä olla.

Yksi tietokoneella tehtävään monivalintakysymyksiä sisältävään kokeeseen liittyvistä haasteista on lunttaaminen. IT-luokissa koneet on usein sijoiteltu toistensa viereen, mikä on koejärjestelyiden kannalta hankalaa. Monivalintavastausten lunttaaminen kaverin näytöltä on nopeampaa kuin sanallisten vastausten. Fronterin nykyinen testityökalu kuitenkin mahdollistaa sekä koekysymysten että vastausvaihtoehtojen sekoittamisen satunnaiseen järjestykseen siten, että jokaisella oppilaalla on erilainen ”koepaperi” edessään. Lisäksi on mahdollista tehdä esimerkiksi 20 kysymyksen kokeeseen 30 kysymystä, joista testityökalu arpoo jokaiselle 20. Näiden vaihtoehtojen käyttämistä pitäisin suositeltavana. Ainakin ne poistavat mahdollisuuden luntata kaverilta vastauksia pikaisella vilkaisulla.

Mainokset

ITK 2012 -seikkailu

Keskiviikko 18.4.2012

ITK-päivät! Very nice! Tänään olen ollut kutusuttuna puhujana fronterin ITK workshopissa. Ensimmäinen messupäivä on mennyt pitkälti omaan esitykseen valmistautuessa, mutta jotain kiinnostavaa on jo ehtinyt tulla vastaan. Vantaalta oli edustettuna myös bloggaajakollega äidinkielen aineryhmästä. Parhaita paloja ITK-päivien tarjonnasta ilmestyy tänne vähitellen kokemusten karttuessa.

Oma esitys käsitteli fronteria historian ja yhteiskuntaopin opetuksen välineenä. Aika paljolti mentiin aikaisempien bloggausten linjoilla.

Tätä kirjoitettaessa esitys creaza -työkalun ominaisuuksista ja mahdollisuuksista on vielä menossa. Maksullinen fronterin lisäominaisuus, mutta selvästi potentiaalinen työkalu historian ja yhteiskuntaopin opetuksen näkökulmasta. Sarjakuva-animaattori sekä erityisesti videoeditori näyttävät toimivalta. Eikä vähiten siksi, että microsoft on päättänyt huonontaa mainiosti toimineen MovieMakerinsa ominaisuuksia. Uusi windows 7:n Live MovieMaker ei mahdollista kaikkea sitä, mitä vanhempi versio. Valitettavasti Vantaalla – kuten kaikkialla muuallakin juuri nyt – säästetään materiaalihankinnoissa, mikä tekee creaza -lisenssin mankumisesta astetta haastavampaa. Netin ilmaisversiot eivät kaikissa suhteissa ole ihan yhtä monipuolisia ja käyttökelpoisia.

Tosin verkosta löytyi jonkun ystävällisen sielun koodaama asennusohjelma, jonka avulla MovieMakerin saa asennettua Windows 7 -koneille. Mitä tekisimmekään ilman afterdawnia?

http://www.download.fi/audio_video/videon_editointi/movie_maker_installer_win7.cfm

Illallinen fronterin kansainvälisessä suomalais-ruotsalais-norjalais-imatralaisessa porukassa oli iloinen ja miellyttävä kokemus. Yöksi palasin kotiin.

Torstai 19.4.

Oma ohjelma: http://bit.ly/HSa1Ee

aamulla lähdettiin Vantaalta kolmen autolastillisen voimin. Päivän ensimmäinen luento: verkkoviestintätaidot avoimuuden aikakaudella: http://www.itk.fi/2012/ohjelma/puhuja/331

Klo 12:30, Marko Teräs: onko google-ekosysteemi autenttinen oppimisympäristö? Avoimen ja ilmaisen oppimisympäristön avulla autenttiseen oppimiskokemukseen. Kiinnostavia ajatuksia. Google tarjoaisi kouluille periaatteessa suurimman osan tarvittavasta verkko-oppimisympäristöstä ihan ilmaiseksi. Ongelmallista on tietysti mainosrahoitteisuus sekä tietoturva. Hyvää autenttiset välineet, joita käytetään ”oikeassakin elämässä” (työelämässä etc.). Toisaalta fronter tukee arviointia ja on yhdistettävissä koulun oppilastietoihin käyttäjähallinnan näkökulmasta mielekkäällä tavalla. Fronteria tarvitaan, mutta googlen työkaluja voi tietysti käyttää fronterin ympäristössä toimittaessa.

14:45 Tony Manninen & Ilona Laakkonen: Hyvä paha pelimaailma – mitä pelaamalla oppii?
image

Luennolla sanottua: Pelit voivat koukuttaa oppimiseen ja motivoida etsimään ratkaisuja ongelmiin. Peleistä saa välitöntä palautetta. Peleissä epäonnistuminen on sallittua ja jopa odotettua. Oman näkemykseni mukaan pelit ovat tosin usein vähän simppeleitä tosielämän oppimistilanteisiin verrattuna. Esimerkiksi yhteiskunnan tai historian simuloiminen mielekkäällä tavalla on haastavaa ja tulee kalliiksi. Historiallisten ympäristöjen simuloiminen olisi mahdollisesti hyvinkin mielekästä, jos toteutus toimii. Kielenopetuksessa pelien soveltaminen sen sijaan onnistuu varmasti helpommin. Esimerkiksi verkossa pelattavat sotapelit ovat tahattomana sivutuotteenaan tuottaneet kielenoppimista.

Päivän ohjelma ei siis aivan toteutunut. Iltapäivällä messustandit ja vapaamuotoinen verkostoituminen veivät voiton. Lisäksi piti käydä seuraamassa Vantaan pilottitoiminnasta pidettyä erinomaista esitystä.

…ja tutustua siihen pelaamiseen käytännössä (photo by Janne Saarinen). Tyrmäysvoitto 39 sekunnissa kinectin nyrkkeilyssä. Seuraavaksi iltajuhla.

Iltajuhlassa ihQ Heidi Kyrö. Seurassa Cleverboardin ihQt pojat.

Perjantai 20.4.

Minecraft opetuksessa. Villiä!

image

Opetuspelien ongelma on, että ”oikeat” pelit kiinnostavat enemmän. Minecraftissa hyvää peliä voidaan käyttää opetukseen. Tässä on selvästi potentiaalia. En tiedä riittääkö itselläni aika kovin laajoihin minecraft -kokeiluihin, kun kaikkea muutakin projektia on. Alakoulun opettajien kannattanee harkita asiaa. Tähän ympäristöön rakentaminen on helpompaa kuin second lifeen ja tekemistä enemmän

Raskas mutta antoisa kolmipäiväinen tapahtuma takana.

To be continued… 2013?

Yhteiskuntaopissa monet asiat ovat oppilaille entuudestaan melko vieraita. Esimerkiksi monet talouden tai politiikan peruskäsitteet ovat yläasteikäisille yleensä täysin tuntemattomia, ellei sitten ilmapiiri kotona ole yhteiskunnallisesti suuntautunut siten, että oppilaan kiinnostus asioihin on vaikkapa uutisia seuraamalla virinnyt itsenäisesti. Esimerkiksi sellaiset ihan perustavat käsitteelliset erottelut, kuten mitä eroa on hallituksella ja eduskunnalla, ovat suurimmalle osalle haastavia. Peruskäsitteet olisi luonnollisesti suotavaa ottaa ensin edes jollakin tavalla haltuun, jotta oppilaat kykenisivät ymmärtämään poliittista keskustelua tai muodostamaan mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista.

Yhteiskuntaopin talouskurssin asiat ovat kokemuksieni nojalla vaikeudessaan ihan omaa luokkaansa, jopa siinä määrin, että ne tuottavat vaikeuksia monille opettajillekin. Historian opiskelijoiden yleisimmin reputtama tentti taisi yliopistossa olla kansantaloustieteen peruskurssin loppukoe. Humanistit ja matematiikka! Yläkoulun talouskurssilla ei yleensä edellytetä laskutoimitusten hallitsemista, mutta teini-ikäisille sellaiset talouden käsitteet, kuten inflaatio, budjetti, markkinatalous, obligaatio, ohjauskorko tai keskuspankki tuottavat ihan riittävästi vaikeuksia.

Talous on paitsi ilmiönä laaja, myös koko ajan liikkeessä. Nousukaudella uutisissa ja muualla esillä olevat kysymykset ovat usein aivan toisia kuin vaikkapa juuri nyt taantuman ja euron kriisin keskellä. Opetusta ja sen sisältöjä joutuukin yhteiskuntaopissa koko ajan muokkaamaan aivan eri tavalla kuin esimerkiksi matematiikassa, jossa uusimmatkin yläkoulussa opetetut asiat tunnettiin jo antiikin Kreikassa.

Verkko-opetus mahdollistaa talouden – ja muidenkin laajempien sekä ajassa elävien kokonaisuuksien – käsitteiden ja ilmiöiden haltuunoton (tai ainakin sen yrittämisen) monella tapaa. Internetissä tarjolla oleva ilmainen talousuutisointi tarjoaa ajantasaisen ja yläkoulun yhteiskuntaopin tarpeisiin aivan riittävän syvällisen näkymän talouden trendeihin ja ilmiöihin.

Aloitimme tänä vuonna oppilaiden kanssa talouskurssin suoraan uutisvirtaan sukeltamalla. Jokainen pari etsi itselleen talousuutisen, yritti selventää itselleen uutisen sisältöä sekä sen käsitteitä ja esitellä uutisen muille. Tehtävän ohjeet ja PowerPointien palautukset hoituivat näppärästi fronterissa. Uutistehtävä tarjosi luokalle paitsi kymmenisen näkökulmaa siihen, mitä taloudessa juuri nyt tapahtuu, myös konkreettisen perehdytyksen talouden kentän erilaisiin ilmiöihin pikavipeistä pörssilistautumisiin ja asuntolainojen korkovaihtelusta ruoan hinnan vaihteluihin päivittäistavarakaupan keskittymisen seurauksena etc. Ei ihan vaatimaton ”kattaus” yhden oppitunnin sisällöksi!

Kierrätä!

Alkuviikosta vierailin Vantaan Kilterin koululla kieltenopettajille suunnattua fronterkoulutusta (apu)vetämässä. Ajatuksena oli toimia läihnnä teknisenä tukena, kun omat kokemukset opettamisesta ovat muiden oppiaineiden parista. Samalla vierailu toimi pienenä ja tervetulleena muistutuksena siitä, kuinka tärkeää opettajille olisi säännöllisesti joutua poikkeamaan…

a) luokkahuoneestaan

b) oman koulun tuttujen ja turvallisten käytäntöjen & kollegoiden parista

c) oman aineensa aihepiiristä

Vaikka rutiini on hyvä asia ja kokemus tuo varmuutta (yhdessä nämä kaksi ovat edellytyksenä laadukkaalle opetukselle, kun ei tarvitse kuluttaa kapasiteettiaan epäolennaiseen), omien ajatustensa ja tottumustensa urautuneista ympyröistä on hyvä päästä tuulettumaan aina välillä.

Kilterissä oli meneillä kolmipäiväinen aihekokonaisuuksien ”jakso”, jossa oppilaat luokkatasoittain puuhasivat kukin omien projektiensa parissa. Kuulemma kiireiset ja sählingintäytteiset, mutta antoisat 3 päivää. Välittömästi alkoi tehdä mieli saada omalle koululle jotain vastaavaa toimintaa.

Se varsinainen koulutus puolestaan pelkästään vahvisti niitä edellisessä postauksessa esille tuomiani käsityksiä yhteistyön merkityksestä opetuksen kehittämisessä. Osanotto oli niukahkoa, mutta paikalle löytäneiden kanssa keskustelu sujui rennosti ja –  näin väittäisin – innostuneestikin. Selvästi eri aineiden opettajat voivat hyödyntää toistensa kokemuksia ja ideoita. Myös saman aineen opettajien välinen keskustelu osoittautui taas kerran hyödylliseksi. Jos joku kertoi miettineensä jotain opetusmenetelmää, joku toinen oli jo kokeillut sitä ja kykeni tarjoamaan hyödyllisiä vinkkejä siitä, mitä kannatta tehdä ja mitä ei.

Mutta miksi se omien ideoiden ja materiaalien jakaminen toisten kanssa tuntuu olevan niin monelle niin vaikeaa? Kierrättämisestä kieltäytyminen on kuin periaatteesta ampuisi itseään jalkaan: turhaa, tyhmää ja toimintaa hankaloittavaa. Selvästi pitäisi kehittää uutta toimintakulttuuria koulujen sisälle ja niiden välille. Teknologia tarjoaisi paljonkin mahdollisuuksia yhteistyön toteuttamiseen jo nyt. Opettajan työtä pitäisi samalla organisoida uudelleen niin, ettei kaikki aika kuluisi oppituntien ja oppilasasioiden parissa. Tarvitaan palkallista työaikaa verkostoitumiseen ja uuden oppimiseen. Koulutusten olisi myös tärkeää olla vapaamuotoista yhdessä tekemistä ja ideoiden vaihtoa muodollisen luennoimisen sijaan.

Joidenkin aineiden opettajat ovat kouluisaan ”yksinäisiä susia”. Tämä koskee mm. historian ja yhteiskuntaopin opettajia, joita on pienissä ja keskikokoisissakin kouluissa usein vain yksi. Tällöin kaikesta saa tietysti päättää itse, mutta paljon on myös sellaista työtä – suunnitelun, ideoinnin ja oppimateriaalin luomisen saralla varsinkin – missä kollegan kanssa jakamalla työmäärän voisi puolittaa tai työn tuloksen arvioida kohentuvan usemman tekijän osallistumisen ansiosta.

Kollegan palkkaaminen riippuu oppilasmääristä, mutta aineryhmäyhteistyön ei välttämättä tarvitse enää nykypäivänä tapahtua koulun sisällä. Kuntarajat (ja miksei oppiainerajatkin) ylittävää verkostoitumista tapahtuu mm. facebook –ryhmissä ja muussa sosiaalisessa mediassa. Ammatillinen kanssakäyminen voi sosiaalisessa mediassa olla yksinkertaisimmillaan ja helpommillaan jotain oppimateriaalilinkkien, ideoiden tai muiden nettivinkkien vaihtelemista.

Itse olen yrittänyt Vantaalla viritellä oman aineryhmän opettajien välille yhteistyötä koko kaupungin opettajien yhteisen Historian ja yhteiskuntaopin fronter –huoneen välityksellä. Tosin kuin esimerkiksi facebook, fronter on ainoastaan käyttäjätunnusten haltijoille avoin foorumi. Käyttäjäyhteisö jäänee väkisinkin pieneksi. Mahdollisuudet kutsua huoneen käyttäjiksi edes naapurikunnan opettajia ovat rajatut ja riipuvat siitä, onko näillä käytössä sama oppimisalusta.

Toisaalta fronter mahdollistaa esimerkiksi lähinnä viihdekäyttöön kehitettyyn facebookiin verrattuna huomattavasti monipuolisemman ja kätevämmän tavan jakaa vaikkapa tekemänsä oppimateriaalit muun käyttäjäyhteisön (eli aineryhmän kollegojen) kanssa. Fronterin ehdottomana etuna on juuri suljetun alustan mahdollistama riittävän ykstyinen tiedostojen jakaminen (tiedostojen jakaminen ammatilliseen käyttöön kollegojen kesken lienee helpompaa kuin koko maailman kesken).

Meillä Vantaalla ei historian ja yhteiskuntaopin aineryhmän yhteistyö ole toistaiseksi vielä käynnistynyt ihan sellaisella innolla kuin olisin itse toivonut. Lähinnä jakaminen on tapahtunut valtaosin siten, että minä jaan tekemäni materiaalit, mutta muuta materiaalia huoneeseen on – joko turhan vaatimattomuuden ja kainostelun tai yhtä turhan materiaalin panttaamisen vuoksi – ilmestynyt kohtalaisen vähän.

Kaikesta huolimatta olen täydellisen vakuuttunut siitä, että sähköisen materiaalin jakaminen kollegojen kesken sosiaalisen median ja oppimisalustojen kautta on tulevaisuutta (ja jo nykypäivää) opetusalalla. Onneksi Vantaalla on kaupungin puolella jo ymmärretty jakamisen tarjoama hyöty oppimateriaalin ja koko opetuksen laadullisen kehittämisen kannalta. Historian ja yhteiskuntaopin opettajille on tänä vuonna järjestetty koulutusta aineryhmähuoneen hyödyntämisen tiimoilta ja lisää on luvassa. Ainakin koulutuksen perusteella kiinnostusta huoneen hyödyntämiseen on olemassa.

Oman oppikirjan rakentaminen verkko-oppimisalustalle mahdollistaa huomattavasti perinteistä oppikirjaa monikäyttöisemmän kokonaisuuden luomisen. Varjopuolena on se työmäärä, joka on valmiina ostettuun oppikirjaan verrattuna moninkertainen. Työn säästämisen näkökulmasta – mutta myös pedagogisesta – onkin perusteltua hyödyntää materiaalin tekemisessä lapsityövoimaa. Oppilaat töihin siis!

Omassa fronteriin rakentamassani oppikirjassa olen lähtenyt siitä, ettei erillistä työ- ja oppikirjaa saati vihkoa enää tarvita. Näistä vihkoa saattaisin lopulta jäädä kaipaamaan kaikkein eniten sinä päivänä, kun lopullisesti siirrytään käyttämään yksinomana sähköistä materiaalia. Vihkoon jää työskentelystä konkreettinen jälki, joka usein tietokoneella työskennellessä jää puuttumaan. Verkkoasemalle tallennettuihin tiedostoihin ei niiden valmiiksi saamisen jälkeen niin helposti tule palattua. Tämäkin näkökulma puolustaisi nähdäkseni oppilaiden osallistamista oppimateriaalin tuottamisessa. Omaan tuotokseen syntyvä omakohtainen suhde ja henkinen omistajuus (silloinkin kun osa työstä on kopioitu wikipediasta) jättävät – ainakin toivottavasti – jonkinlaisen muistijäljen ja tuottavat oppimiskokemuksen.

Verkon ja sanomalehtien tarjoama materiaali on ajantasaista, minkä lisäksi sitä on paljon. Oikeastaan liikaakin, jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että opettajalla tulisi ”olla elämä”, kuten sanonta kuuluu. Eräs ratkaisu tähän runsaudenpulaan saattaisi olla juuri oppilaiden työllistäminen verkon ja lehdistön tietomateriaalin läpikäymisessä.

Mahdollisia toimintatapoja lienee melkeinpä rajattomasti. Yhteiskuntaopin puolella eräs kiinnostava uutisseurantaan ja fronterin keskustelutyökaluun perustuva kokeilu on äskettäin virtuaaliopetuksen päivilläkin esitelty Alppilan koulussa jo vuosia hyödynnetty aktiiva –menetelmä, josta löytyy lisäinfoa esimerkiksi tästä verkkojulkaisusta.

Itse olen teettänyt oppilailla yhteiskuntaopissa yleensä useita pienehköjä tunnin parin kestoisia tiedonhankintatehtäviä. Niiden organisoiminen on keveämpää, minkä lisäksi oppilaat motivoituvat usein helpommin lyhytkestoisempaan työskentelyyn kuin viikkojen projekteihin. Oppilaan tuotokset on kohtalaisen vaivatonta liittää oppimateriaaliksi tulevillekin ryhmille, mutta parhaiten ne varmaankin palvelevat oman luokan käytössä (tulevat ryhmät voivat tuottaa omat ajantasaiset oppimateriaalinsa).

Jos tuotetut materiaalit haluaa julkaista muiden oppilaiden tai vaikka kaikkien netinkäyttäjien saataville on se mahdollista monellakin tapaa (blogialustat, wikit, itse rakennetut nettisivut). Fronterissa tuottetu materiaalia on helppoa ja kätevää julkaista verkossa webfronterin avulla. Oman koulun projekteja varten avasin sivut webfronter työkalulla muutamassa minuutissa ilman minkäänlaisia käyttöohjeita tai käyttökokemusta. Nyt pitää sitten alkaa tuottaa näille sivuille sisältöä. Tai oikeastaan oppilaiden pitää.

Verkossa se onnistuu. Nimittäin oppikirjailijaksi ryhtyminen. Itse olen ollut tekemässä perinteistä oppikirjaa kustantamon laskuun ja käytän niitä opetuksessani. Olen kuitenkin tehnyt omaan ja oppilaitteni käyttöön oppikirjaa myös fronteriin. Seuraavassa muutama ajatus tästä aiheesta:

Perinteinen paperinen oppikirja on edelleen lähes jokaisen opettajan ja oppilaan tärkeä työväline. Oppikirjan kuolemasta kuulee toisinaan puhuttavan, mutta muutos etenee monestakin syystä hitaasti eikä oppikirjan jälkeinen aika reaaliaineiden opetuksessa ole luultavasti edes kovin lähellä näköpiirissä. Oppikirjan säilyttämistä puoltavat monet seikat; kätevä, vuosisatoja vanha design, parhaimmillaan oppilaan näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti suunniteltu ja kirjoitettu, kompakti sekä ennen kaikkea opettaa niitä tärkeimpiä historian taitoja, luku- ja päättelytaitoa. Kaikki tämä vieläpä uusiutuvasta ja kierrätettävästä raaka-aineesta valmistettuna.

E-kirja tekee kuitenkin tuloaan maailmalla. Pienen kielialueen on tässä suhteessa paha toimia suunnannäyttäjänä, siihen eivät kirjamyynnin volyymin sanelemat kustantamoiden resurssit anna erityisen hyviä edellytyksiä. Pikemminkin kirjankustantajat tuntuvat haraavan tässä suhteessa vastaan – osin ymmärrettävästikin. Laittoman kopioinnin ja levityksen mahdollistava digitalisointi on aiheuttanut ongelmia mm. musiikkibisneksessä. Oppikirjakustannus on perinteisesti ollut koko kustantamobisneksen parhaiten tuottavia osa-alueita. Tuottavaa liiketoimintaa ei haluta nakertaa epävarman, joskus tulevaisuudessa tuloja tuovan sekä suuria kehityskustannuksia vaativan teknologian vuoksi. Kopioitavuus ja muokattavuus, jotka käyttäjän näkökulmasta ovat digitaalisen kirjan parhaat ominaisuudet, ovat uhka kustantamoiden liiketoiminnalle. Lisäksi harvalla koululla on tarjota riittävää laitekantaa, joka mahdollistaisi e-kirjoihin siirtymisen eikä kustantamoita kiinnosta julkaista kirjaa, jota tuskin laitteiden puuttuessa liiemmin ostettaisiin.

Opettaja on tässä tilanteessa pakotettu pitäytymään vanhassa paperisessa oppikirjassa, jos ei sitten katso voivansa tulla toimeen kokonaan ilman. Toinen vaihtoehto on toteuttaa jokaisen opettajan salainen haave ja ryhtyä oppikirjailijaksi tekemällä oma e-kirja. Perinteisten kustantamoiden kustannusrakenne suurine henkilöstömäärineen ja kiinteään omaisuuteen tehtyine investointeineen on raskas ja jokaisen kustannuspäätöksen on siksi oltava tarkkaan harkittu. Itsenäistä pöytälaatikko-oppikirjailijaa tällaiset rajoitukset eivät kuitenkaan koske. Internet mahdollistaa käytännössä täysin ilmaisen ja kaikista muista paitsi lakiin kirjatuista rajoitteista vapaan omaehtoisen kustannustoiminnan kenelle hyvänsä. Esimerkistä käy vaikkapa tämän blogin julkaisualusta. Vaadittu teknisen osaamisen taso on kenen hyvänsä opeteltavissa muutamassa minuutissa.

Kouluille hankitut verkko-oppimisalustat, kuten fronter, mahdollistavat jo blogialustoja huomattavasti pidemmällekin viedyt e-oppikirjaprojektit. Paitsi tekstiä ja kuvaa, fronter mahdollistaa mm. ulkoisten linkkien hyödyntämisen, liikkuvan kuvan upottamisen tekstin viereen, oppi- ja työkirjojen saumattoman integroimisen, interaktiivisen tehtävämateriaalin hyödyntämisen ja oppilaiden testauksen. Monet näistä ominaisuuksista puuttuvat täysin perinteisistä oppikirjoista.  Itse tehty kirja on muokattavissa jokaisen omia tarpeita vastaavaksi ja sisältää erityisesti yhteiskuntaopin opetuksen näkökulmasta käyttökelpoisen päivitysmahdollisuuden. Esimerkiksi hallituksen vaihtuminen näkyy oppikirjoissa parhaimmillaankin seuraavana syksynä (jos uusiin kirjoihin on ylipäätään varaa), itse tehdyssä e-oppikirjassa heti kun opettaja jaksaa tiedon sinne päivittää. Kirjaan linkitetyillä valtioneuvoston sivuilla päivitys hoituu valtioneuvoston toimesta lähes reaaliaikaisesti.

Internet on pullollaan laillisesti hyödynnettävissä olevaa ilmaista tieto- ja kuvamateriaalia (seikka jota tekijänoikeusjärjestöt eivät juuri mainosta). Julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen tuottama sähköinen oppimateriaali on monissa oppiaineissa jopa kustantamoiden tarjontaa laadukkaampaa ja vastoin odotuksia usein paremmilla resursseilla tuotettua. Kaiken tämän voi muutamalla klikkauksella linkittää tai kopioida osaksi omaa sähköistä oppikirjaansa. Itse tehtyä oppikirjaa on lisäksi laillista ja ilmaista kopioida omaan ja kollegoiden käyttöön. Viisainta sekä aikaa ja vaivaa säästävää olisikin koota porukka ja tehdä oppikirja yhdessä. Kaikki Suomen historian opettajat yhtykää!

Lopuksi vielä pari esimerkinomaista kuvakaappausta omasta fronterin avulla toteutetusta sähköisestä oppikirjastani, jota on omien oppilaitteni käyttöön ilmestynyt paperikirjaksi muunnettuna useita kymmeniä sivuja vastaava määrä. Sen verran tekijänoikeuksia taivuttaen oheinen tehtäväsivu on tehty, että youtubesta upotettu ensimmäisen maailmansodan filmimateriaalia sisältävä videonpätkä on internetin harmaalta vyöhykkeeltä. Toisin sanoen on mahdotonta tietää tekijänoikeuksien voimassaoloa, niiden haltijaa saati alkuperäisten filmien kuvaajaa. On jokaisen oma valinta jättääkö käyttämättä tuntemattoman käyttäjän verkkoon lataaman käyttökelpoisen ilmaismateriaalin vai ei. Omatuntoani rauhoittaa tieto siitä, että filmin kuvaaja lienee aikoinaan saanut palkkansa ja toivottavasti ehtinyt siitä nauttiakin ennen (luultavasti) vuosikymmeniä sitten tapahtunutta kuolemaansa. Oma käyttöni edistänee joidenkin oppimista, mutta tuskin uhkaa kenenkään liiketoimintaa tai toimeentuloa.