Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Yhteiskuntaoppi’ Category

Opetuksen uudistaminen vie aikaa. Vanhoilla monisteilla samat asiat opettaa vähäisellä valmistelulla, kun taas asioiden tekeminen uudella ja kiinnostavalla tavalla vaatii vaivannäköä, vähäisen vapaa-ajan (ainakin osittaista) uhraamista suunnittelutyölle sekä toisinaan astumista myös omalle epämukavuusalueelle uusien opetusmenetelmien opettelmisen kautta. Onneksi omassa sivutyössäni alueellisena verkkopedagogisena tukihenkilönä pääsen toisinaan irti opetustyöstä sellaisiin koulutuksiin, missä päivän ohjelma ja sisältö painottuvat lähinnä opetuksen suunnitteluun. Tänä syksynä eräs tällainen koulutus oli Vantaan verkkopedagogien tarpeisiin räätälöity Open päivitys.

Open päivityksessä teemana oli tutkiva oppiminen. Yksi koulutuksen kiinnostava puoli oli saman teeman tarkasteleminen eri aineiden ja luokkatasojen näkökulmasta. Sama tutkivan oppimisen lähestymistapa tuntuu taipuvan erilaisina sovelluksina hyvinkin erilaisiin aineisiin sekä eri ikäisille oppilaille.

Itse lähdin kehittämään tutkivan oppimisen sovellusta yhteiskuntaopin opetukseen. Teemaksi valitsin rikollisuuden ja oikeusjärjestelmän, sillä tämä aihe on kokemukseni mukaan yksi oppilaita erityisesti kiinnostavista yhteiskuntaopin oppisisällöistä. Kokemukseni mukaan parhaat tulokset saavutetaan silloin, kun oppilaat itse löytävät heitä aidosti kiinnostavan tutkimuskysymyksen. Oppilaiden motivoiminen onkin työskentelytavassa haastavinta ja erityisen tärkeää.

Yhteiskuntaopin opetuksen kannalta tutkiva oppiminen mahdollistaa mahdollisimman ajankohtaisten kysymysten käsittelemisen oppitunnilla, kun tietolähteiksi voidaan valikoida uusin mahdollinen tutkimustieto nopeasti vanhenevien oppikirjojen sijaan. Tutkiva oppiminen voi olla lisäksi eräs tapa vastata aineen tietosisältöjen omaksumista painottavaa opetustraditiota kohtaan esitettyyn arvosteluun (keskustelua sivutaan esimerkisi tässä artikkelissa – kiinnostuneille tiedoksi). Menetelmässä keskitytään yhteiskunnan rakenteiden esittelemisen sijaan enemmänkin opettelemaan työtapaa, tutkimusen tekemistä sekä tiedonmuodostusta ja tiedon luotettavuuden arviointia.

Open päivitys -koulutuksessa kaikki osallistujat taisivat lopulta hyödyntää kouluttajan esittelemää tutkivan oppimisen kehää (kuva alla). Kehän ensimmäisiin vaiheisiin oli linkitetty  Fronter-keskustelu, jonne oppilaat saattoivat kirjata omat tutkimusongelmansa ja jossa he saattoivat kommetoida toistensa ajatuksia. Myöhempiin vaiheisiin linkitin mm. tietolähteitä sekä eräitä rikollisuuteen liittyviä tilastoja, joiden pohjalta oppilaat saattoivat omien ideoiden puuttuessa lähteä ideoimaan työtään sekä eräitä verkosta löytyviä töissä mahdollisesti hyödynnettäviä tietolähteitä. Keskeneräiset ja lopulliset työt materiaaleineen säilöttiin Fronter-huoneen kansioihin.

Tutkivan oppimisen menetelmä edellyttää opettajalta rohkeutta päästää irti ohjaksista ja antaa opiskeltavien aiheiden määräytyä oppilaiden kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Oppilaita voi ja tuleekin ohjata sekä neuvoa, erityisesti jos työskentelymenetelmä on heille entuudestaan tuntematon. Silti ensimmäisillä oppitunneilla joutuu sietämään epävarmuutta, kun oppilaat pohtivat tutkimuskysymyksiään ja mahdollisia aiheitaan. Pitäisin verkko-oppimisalustan käyttämistä harkitsemisen arvoisena jo siitäkin syystä, että se voi toimia eräänlaisena ryhmien sisään eriytyneen ajatustyön tulosten kokoajana. Muut näkevät keskustelutyökalussa käytävästä ajatuksenvaihdosta, millaisia ongelmia toiset ovat lähdössä ratkomaan, mikä voi antaa virikkeitä omaankin työhön. Samalla kaikki voivat päästä osaksi yhteisöllisen tiedonrakentamisen prosessia ehdottamalla omia parannusideoitaan muiden ryhmien aiheisiin.

Rymien lopputuotoksia katsonut tarpeelliseksi määritellä kovin tarkasti etukäteen. Ainoa ehto oli, että toisille pitää olla projektin (viisi 90 minuutin oppituntia) päätteeksi jotain esitettävää. Lopputuotos olisi saanut olla esitelmä, animaatio, video tai mikä tahansa tutkimusaiheesta ponnistava tekele. Lopulta kaikki ryhmät päätyivät kuitenkin perinteisen PowerPointin avulla tapahtuvan esitelmän tekemisen kannalle. Lopputuotoksista tuli oikein asiallisia, mutta jotain jännitävämpääkin olisi tietysti ollut hauska nähdä.

Kaikesta huolimatta kaikki ryhmät onnistuivat löytämään kiinnostavan tutkimusaiheen ja koostamaan löytämistään tiedoista pätevät esitykset muulle luokalle. Esityksissä käsiteltyjä aiheita (mm. nuorisorikollisuus Suomessa, Rikollisuus Venäjällä, Annetaanko Suomessa liian lieviä tuomioita…) ei muuten olisi välttämättä oppitunneilla tultu käsiteltyä. Tutkimustehtävän kautta näihin aiheisiin paneuduttiin vähintäänkin tavallista syvällisemmin ja samalla opittiin kenties jotain itsenäisestä työskentelystä ja tavoitteenasettelusta.

Read Full Post »

Fronterista saatanee Suomessakin jo kuluvan syksyn, viimeistään ensi talven aikana uusi paranneltu versio. Tämä y12 -version nimellä tunnettu uutuus  tulee näkemäni ennakkoesittelyn perusteella tarjoamaan huomattavia parannuksia erityisesti testityökaluun. Päivityksen myötä testityökalulla on mahdollista luoda paljon entistä monipuolisempia kysymysvaihtoehtoja. Uuden version testityökalu tulee mahdollistamaan mm. aukkotäyttötehtävät ja useat muut uudenlaiset tehtävätyypit. Uudistus on erityisen kipeästi kaivattu parannus juuri historian ja yhteiskuntaopin opetuksen näkökulmasta. Näiden aineiden tarpeisiin vanha, lähinnä avoimet kysymykset ja monivalintatehtävät mahdollistanut testityökalun versio, on liian yksipuolinen.

Testityökalun yksipuolisuudesta huolimatta olen jo toista vuotta käyttänyt sitä kokeiden pitämiseen yhteiskuntaopissa  ja viimeistään päivityksen myötä otan sen käyttöön historian opetuksessakin. Kurssin loppukokeet pidän edelleenkin vanhalla paperisella käyttöliittymällä, mutta lisädataa arvioinnin helpottamiseksi on mahdollista hankkia suhteellisen vaivattomasti pitämällä välikokeet (tai tuntikokeet) kerran tai kaksi jakson aikana Fronterissa.

Testityökalun käyttämisessä on opettajan näkökulmasta yksi erityisen hyvä puoli: kokeita ei tarvitse korjata itse!!! Testityökalu nimittäin korjaa monivalintatehtävät automaattisesti, olettaen että oikeat vastaukset on syötetty kysymysten tekovaiheessa kokeeseen. Kokeiden korjaamisen ollessa opettajantyön melkeinpä rasittavin, tylsin ja ikävin puoli, kaikki apu on tässä suhteessa tervetullutta. Myös oppilaat saavat kokeen tekemisen jälkeen palautteen suorituksestaan välittömästi.

Avoimet sanallisia vastauksia edellyttävät kysymykset on tietenkin pakko korjata edelleen itse. Testityökalu mahdollistaa myös niiden pisteyttämisen automaattisesti, mutta tällainen automatiikka ei kykene riittävästi huomioimaan vastausten lähes loputonta monimuotoisuutta – siis sitä, että oikeita vastauksia voi olla vaikka kuinka monta erilaista ja kaikki vastaukset eroavat väistämättä mallivastauksesta jossain suhteessa. Itse olen lähinnä tästä syystä käyttänyt pitämissäni välikokeissa pelkästään monivalintatehtäviä.

Kokeiden pitäminen tietokoneella tuo myös koejärjestelyihin uusia kiinnostavia haasteita, jotka ovat ajankohtaisia yleisemminkin, ainakin sikäli jos suunnitelmat ylioppilastutkinnon suorittamisesta tietokoneen avulla jo muutaman vuoden kuluttua tulevat toteutumaan. Internet on nykypäivänä varmaan jo monessa suhteessa merkittävin tiedonhaun kanava erityisesti nuorille. Tietokoneella tehtävässä kokeessa tämä kanava on ainakin periaatteessa koko ajan käytettävissä. Jos koe tehdään fronterissa ei internetyhteyttä voi kokeen ajaksi sulkea, vaikka se oman kouluni laitteilla olisikin muuten mahdollista. Vaan miksi pitäisikään!?

Omissa monivalintatehtehtävistä rakentuvissa välikokeissani olen sallinut oppilaiden käyttää vapaasti sekä oppikirjaa että internetiä. Onhan internet tänä päivänä muutenkin koko ajan jokaisen käytettävissä. Ehkä tiedon ulkoaopettelemisen sijaan tulisi kokeissakin alkaa painottaa enemmän tiedonhankinnan ja sen soveltamisen sekä hankitun tiedon ymmärtämisen taitoja. Fronterissa suoritettavissa kokeissa olen yrittänyt hakea koetilanteeseen haastavuutta tiukoista aikarajoista ( koeaikaa on noin minuutti/kysymys) sekä tiukoista, normaalia ilman kirjaa tehtävää koetta haastavammista kysymyksistä. Etukäteen olen oppilaille painottanut ennakkovalmistautumisen tärkeyttä tällaisessa avoimen tiedonhaun sallivassa kokeessa. Tietoa on tarjolla niin paljon, ettei koetilanteessa olemahdollista lukea sitä kaikkea läpi, on pakko tietää mistä etsiä.

Muitakin haasteita tietokoneella tehtävään kokeeseen tietysti liittyy. Osa näistä on puhtaasti teknisiä. Fronter on ainakin omassa käytössäni ollut kohtalaisen toimintavarma systeemi eikä ongelmia sen suhteen ole juurikaan esiintynyt. Koulujen tietotekniset toimintaympäristöt ovat kuitenkin sen verran monista eri valmistajien tuottamista palikoista koottuja, että aina on mahdollista jonkin mennä pieleen. Koneisiin voi tulla suuri käynnistämistä hidastava päivitys, internetyhteyttä ei välttämättä olekaan juuri koehetkellä, sähköt voivat katketa koko kaupungista, oikeastaan mahdollisuudet epäonnistumiseen ovat rajattomat. Ensimmäistä kertaa koetta Fronterissa pitäessäni Vantaan opetusverkon kirjautumispalvelimeen ei saatukaan yhteyttä eikä yksikään oppilas voinut edes kirjautua koneelle saati päästä Fronteriin tekemään koetta. Onnellisesti palvelimen toiminta palautui lopputunnista ja koe saatiin kuin saatiinkin suoritettua juuri varaamani ajan puitteissa. Myöhemmin tällaisia ongelmia ei ole esiintynyt. Nämä tekniset ongelmat eivät kuitenkaan saa olla tekosyy olla tekemättä mitään uutta! Niihin on vain osattava suhtautua oikein: nyt kävi näin ja ensi kerralla uudestaan. Ei se ole opettajan vika, jos koneet eivät toimi eikä siitä kannata siis ottaa paineitakaan. Varasuunnitelmia on tietysti hyvä olla.

Yksi tietokoneella tehtävään monivalintakysymyksiä sisältävään kokeeseen liittyvistä haasteista on lunttaaminen. IT-luokissa koneet on usein sijoiteltu toistensa viereen, mikä on koejärjestelyiden kannalta hankalaa. Monivalintavastausten lunttaaminen kaverin näytöltä on nopeampaa kuin sanallisten vastausten. Fronterin nykyinen testityökalu kuitenkin mahdollistaa sekä koekysymysten että vastausvaihtoehtojen sekoittamisen satunnaiseen järjestykseen siten, että jokaisella oppilaalla on erilainen ”koepaperi” edessään. Lisäksi on mahdollista tehdä esimerkiksi 20 kysymyksen kokeeseen 30 kysymystä, joista testityökalu arpoo jokaiselle 20. Näiden vaihtoehtojen käyttämistä pitäisin suositeltavana. Ainakin ne poistavat mahdollisuuden luntata kaverilta vastauksia pikaisella vilkaisulla.

Read Full Post »

Yhteiskuntaopissa monet asiat ovat oppilaille entuudestaan melko vieraita. Esimerkiksi monet talouden tai politiikan peruskäsitteet ovat yläasteikäisille yleensä täysin tuntemattomia, ellei sitten ilmapiiri kotona ole yhteiskunnallisesti suuntautunut siten, että oppilaan kiinnostus asioihin on vaikkapa uutisia seuraamalla virinnyt itsenäisesti. Esimerkiksi sellaiset ihan perustavat käsitteelliset erottelut, kuten mitä eroa on hallituksella ja eduskunnalla, ovat suurimmalle osalle haastavia. Peruskäsitteet olisi luonnollisesti suotavaa ottaa ensin edes jollakin tavalla haltuun, jotta oppilaat kykenisivät ymmärtämään poliittista keskustelua tai muodostamaan mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista.

Yhteiskuntaopin talouskurssin asiat ovat kokemuksieni nojalla vaikeudessaan ihan omaa luokkaansa, jopa siinä määrin, että ne tuottavat vaikeuksia monille opettajillekin. Historian opiskelijoiden yleisimmin reputtama tentti taisi yliopistossa olla kansantaloustieteen peruskurssin loppukoe. Humanistit ja matematiikka! Yläkoulun talouskurssilla ei yleensä edellytetä laskutoimitusten hallitsemista, mutta teini-ikäisille sellaiset talouden käsitteet, kuten inflaatio, budjetti, markkinatalous, obligaatio, ohjauskorko tai keskuspankki tuottavat ihan riittävästi vaikeuksia.

Talous on paitsi ilmiönä laaja, myös koko ajan liikkeessä. Nousukaudella uutisissa ja muualla esillä olevat kysymykset ovat usein aivan toisia kuin vaikkapa juuri nyt taantuman ja euron kriisin keskellä. Opetusta ja sen sisältöjä joutuukin yhteiskuntaopissa koko ajan muokkaamaan aivan eri tavalla kuin esimerkiksi matematiikassa, jossa uusimmatkin yläkoulussa opetetut asiat tunnettiin jo antiikin Kreikassa.

Verkko-opetus mahdollistaa talouden – ja muidenkin laajempien sekä ajassa elävien kokonaisuuksien – käsitteiden ja ilmiöiden haltuunoton (tai ainakin sen yrittämisen) monella tapaa. Internetissä tarjolla oleva ilmainen talousuutisointi tarjoaa ajantasaisen ja yläkoulun yhteiskuntaopin tarpeisiin aivan riittävän syvällisen näkymän talouden trendeihin ja ilmiöihin.

Aloitimme tänä vuonna oppilaiden kanssa talouskurssin suoraan uutisvirtaan sukeltamalla. Jokainen pari etsi itselleen talousuutisen, yritti selventää itselleen uutisen sisältöä sekä sen käsitteitä ja esitellä uutisen muille. Tehtävän ohjeet ja PowerPointien palautukset hoituivat näppärästi fronterissa. Uutistehtävä tarjosi luokalle paitsi kymmenisen näkökulmaa siihen, mitä taloudessa juuri nyt tapahtuu, myös konkreettisen perehdytyksen talouden kentän erilaisiin ilmiöihin pikavipeistä pörssilistautumisiin ja asuntolainojen korkovaihtelusta ruoan hinnan vaihteluihin päivittäistavarakaupan keskittymisen seurauksena etc. Ei ihan vaatimaton ”kattaus” yhden oppitunnin sisällöksi!

Read Full Post »

Eräs verkko-oppimisalustan luontevimmista käyttösovelluksista on sen hyödyntäminen ryhmä- ja projektitöitä tehtäessä. Fronterin kansiot ja palautuskansiot ovat käteviä keskeneräisten töiden varastoimiseen ja kommenttien keräämiseen sekä valmiiden töiden palauttamiseen ja palautteen antamiseen.

Kansiot mahdollistavat nykyaikaisten pedagogisten ihanteiden mukaisen tiedonrakennusprosessin, jossa oppilaat harjoittelevat ryhmätyötaitoja sekä tiedonhankintaa, rakentavat tietolähteitä hyödyntäen omat tuotoksensa, jakavat ne muille ja kommentoivat toistensa töitä. Tällainen ryhmätyöskentely kehittää monilla aloilla työelämässäkin vaadittavien taitojen sekä työskentelytapojen hallintaa.

Itse olen hyödyntänyt fronterin verkkokansioita viime aikoina kohtalaisen runsaasti nopeista yhden oppitunnin aikana tehtävistä tiedonhankinnan ja esittämisen pikatehtävistä aina useamman oppitunnin laajuisiin projektityökokonaisuuksiin. Esimerkiksi linkin takaa löytyvää paikallishistoria -projektityötä työstettäessä fronter -verkkoalusta osoittautui kätevimmäksi paikaksi säilyttää keskeneräisiä sekä valmiita töitä ja muita tarvittavia tiedostoja.

Töiden viimeisimmät versiot ovat joka kerta helposti saatavilla, vaikka niitä edellisellä kerralla muokannut oppilas olisikin juuri silloin poissa koulusta. Lisäksi töiden jakaminen opettajan tai muiden ryhmien kommentointia varten sujuu saman työkalun avulla vaivattomasti. Samoihin kansioihin on helppo koostaa kaikki tarvittava materiaali, oppilaiden ottamat valokuvat sekä kirjoitetut tekstit. Samasta huoneesta on koko ajan mahdollista hakea myös opettajan tehtävänannot sekä tarkastella esimerkkitekstejä mallina omalle työskentelylle.

Lyhyemmissä tiedonhankintatehtävissä olemme viime aikoina käyttäneet fronterin palautuskansiota paikkana, johon IT-luokassa kirjoitetut työt voidaan koota esittämistä varten. Esimerkiksi presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ehdokkaiden esittelyt koostettiin IT-luokassa, palautettiin fronterin palautuskansioon ja sen jälkeen esitettiin historian luokassa. Esittäessä kaikki tiedostot oli mahdollista avata opettajan koneelta ilman tarvetta kierrättää muistitikkuja tai kirjautua jokaisen esityksen jälkeen uusilla tunnuksilla koneelle, kuten silloin jos työt olisi tallennettu verkkoasemaan oppilaiden omat tiedostot -kansioon.

Tällaista tiedostojen käyttöä tukee mainiosti fronter support -sivustolta ladattavissa oleva Open Edit Save -lisäosa, jonka avulla fronterin kansioissa oleviin tiedostoihin tekemänsä muutokset voi tallentaa suoraan oppimisalustan verkkokansioon.

Read Full Post »

Nyt presidentinvaalien aikaan jos koska on tilaisuus saada oppilaat kiinnostumaan politiikasta (nuorison suosikkiaiheita) ja oppimaan. Oppilaiden motivoiminen ei ole ongelma, media ja ympäröivä yhteiskunta on vaalien, vaaliohjelmien ja kampanjamateriaalin kyllästämä. Kokemukseni mukaan suurin osa oppilaista haluaa nyt kysyä ja keskustella poliitiikasta.

Vaalit ovat mahdollisuus myös virtuaaliopetuksen näkökulmasta. Kampanjatoimistot tuottavat ehdokkaistaan valtavasti digitaalista materiaalia, samoin vaaleja seuraava media ja ehdokkaiden kannattajat. Materiaalin voi ottaa opetuskäyttöön esimerkiksi sähköiselle oppimisalustalle linkittämällä. Kampanjasivut sekä lehdistön ja muun verkkomedian tuottama digitaalinen materiaali on ajantasaista (mikä yhteiskuntaopissa on ongelma erityisesti oppikirjojen osalta) ja ammattimaisesti kunnollisilla resursseilla tuotettua monimediaista (raaka)oppimateriaalia. Kampanjavideoita myöten.

Esimerkiksi internetin joukkoälyn hyödyntäminen kannattaa ja säästää vaivaa. Miksi koota viimeisimpiä gallupeja itse, kun joukkoäly wikipedian vapaaehtoisten muodossa tekee sen puolestasi?

Itse toteutin presidentinvaaleihin liittyvän yhteiskuntaopin opetuskokonaisuuden pitkälti virtuaaliopetuksen keinoin. Uuden jakson alkaminen viikkoa ennen ensimmäisen äänestyskierroksen vaalipäivää tarjosi niukan, mutta oikein käytettynä riittävän neljän oppitunnin aikaresurssin presidentinvaalien välittömään hyödyntämiseen opetuksessa (tässä vaiheessa kaikki ehdokkaat ja puolueet ovat vielä mukana, joten asetelma on opetuksen kannalta toista kierrosta parempi).

Linkitin fronteriin perustamaani yhteiskuntaopin huoneeseen ensimmäisellä kaksoistunnilla hyödynnettäväksi tasavallan presidentin kotisivut ja tein oppilaille testityökalulla sivulta löytyviin tietoihin liittyvän testin presidentin valtaoikeuksista, tehtävistä sekä muista peruskysymyksistä. Perustietojen haltuunoton jälkeen linkitin seuraavassa vaiheessa yhden vaalikoneen oppilaille tehtäväksi (vaalikoneen kysymysten ymmärtämisessä oppilaat saattavat tarvita opettajan apua). Tein sivulle lisäksi äänestysalueen, jossa oppilaat saattoivat käydä äänestämässä vaalikoneen ehdottamaa ehdokasta. Koulussamme oli edellisellä viikolla järjestetty varjovaalit, joten monet oppilaista olivat jo pohtineet omaa äänestyspäätöstään.  Tehtävä, äänestystulos sekä mahdollinen ristiriita omien poliittisten mieltymysten (suosikkiehdokas) sekä vaalikoneen ehdotusten välillä tarjoaa pohjaa seuraavalla oppitunnilla käytävälle keskustelulle. Kuvassa alla esimerkki yhden luokan äänestystuloksesta. Kuvasta käy myös ilmi esimerkkiluokan poikien into äänestää Timo Soinia (jopa tekemättä ensin vaalikonetta).

Toista viikon kaksoistuntia varten linkitin samalle fronter -sivulle ehdokkaiden viralliset kampanjasivut sekä pari- tai ryhmätyönä tehtävän tiedonhankintatehtävän ohjeet. Parien/ryhmien tulee etsiä perustiedot heille arvotusta ehdokkaasta, muodostaa oma mielipiteensä ehdokkaasta ja tämän näkemyksistä sekä esitellä ehdokas PowerPoint -dian avustuksella muulle luokalle. Tehtävässä oppilaat pääsevät harjoittelemaan tiedonhankintaa, tietojenkäsittelytaitoja, mielipiteenmuodostusta sekä hyödyntämään esityksissään kampanjatoimistojen tuottamaa materiaalia – kruununa ne Paavo Väyrysen 20 kampanjavideota.

Read Full Post »