Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Historia’ Category

Torilla historiallisen tvt-suunnistuksen edellä, olosuhteet ja puitteet kohdillaan. Ilma oli kaunis ja oppilaat oppimishaluisia.

Torilla historiallisen tvt-suunnistuksen edellä, olosuhteet ja puitteet kohdillaan. Ilma oli kaunis ja oppilaat oppimishaluisia.

Vantaan perusopetuksessa ollaan jo toista vuotta toimittu Toimenpideohjelman puitteissa. Käytännössä tämä on tarkoittanut erityisoppilaiden kasvavaa integroimista perusopetuksen ryhmiin. Kuten aina opettajien ollessa kysessä, muutos on herättänyt paljon vastustusta ja valitus on ollut kovaa – joskus aiheellistakin. Omat kokemukseni ovat olleet enemmänkin positiivisen puoleisia, sillä Toimenpideohjelma on pakottanut etsimään uudenlaisia tapoja järjestää opetusta, sekä lisännyt ja tuntien ”palkituksen” kautta mahdollistanut yhteistyön tekemistä aineryhmän sisällä ja pakottanut toteuttamaan kaikki ne hyvät ideat, joita aina on suunnitellut, muuta ikinä ei oikein tullut toteuttaneeksi. Lisäksi on yhdessä keksitty paljon uusia hyviä ideoita ja varastettu toinen mokoma. Tvt:n opetuskäyttö on tarjonnut vastauksia erityisoppilaiden kasvavan määrän mukanaan tuomaan kasvavaan määrään erityistarpeita.

Yläkoulun ensimmäisellä historian kurssilla yksi keskeinen sisältö on autonomisen Suomen historia. Tikkurilassa sijaitseva Peltolan koulu(mme) on kätevästi vartin junamatkan päässä yhdestä teeman keskeisestä tapahtumapaikasta, Helsingin historiallisesta keskustasta. Viime viikolla olimme perinteisesti jo toista kertaa kolmen luokan yhteisellä opintoretkellä tutustumassa Engelin suunnittelemaan Helsinkiin. Porukkaa riitti, retkeen osallistui 5 aikuista ja  yli 60 oppilasta.

Vierailu alkoi Tuomiokirkosta, jossa saimme 20 minuutin perehdytyksen Helsingin historiaan. Oppilaille oli annettu ohjeiksi ottaa retkeltä paljon kuvia henkilökohtaisilla mobiililaitteilla. Lisäksi muutamia koulun tablettikoneita jaettiin satunnaisille oppilaille retken dokumentoimiseksi. Näitä kuvia hyödynnetään myöhemmin kurssin projektitöissä.

Retken jälkimmäinen osuus toteutettiin historiaa, liikuntaa ja tiedonhankintataitoja integroiden historiallisena kaupunkisuunnistuksena. Suunnistusalueeksi oli rajattu kymmenisen keskeisintä korttelia senaatintorin ympäristöstä. Oppilasryhmien tehtävänä oli käydä etsimässä tunnin aikana niin monta kartalle sijoitetuista 15 rastista kuin mahdollista ja tehdä jokaisella rastilla niihin liittyvät tehtävät.

Aleksanteri II:n patsas houkutteli boulderointihenkisiä oppilaita ottamaan lähituntumaa historiakulttuuriin.

Aleksanteri II:n patsas houkutteli boulderointihenkisiä oppilaita ottamaan lähituntumaa historiakulttuuriin.

Tehtävien tiedonhankinta oli tarkoitus toteuttaa byod-meiningillä (bring your own device – omat vehkeet megeen) eli oppilaiden älypuhelimilla. Näin myös tapahtui eikä ongelmia esiintynyt. Oppilaiden puhelimet ovat hyvä lisä oppimisen resursseihin ja niitä kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon, mikäli luontevaa käyttöä vain keksii. Byodin puolesta puhuvia seikkoja: välineet ja yhteydet toimivat, kulkevat hyvin mukana, käyttäjille ne ovat tuttuja ja käyttö onnistuu.

Nopeimmat ryhmät ehtivät käydä noin kymmenellä rastilla ja saivat itsenäisesti käytyä läpi ihan kunnioitettavan palan Suomen ja pääkaupungin historiaa autonomian ajalla. Kyseessä oli tietenkin kilpailu, ja pitäähän kilpailussa olla voittajia. Parhaille ryhmille luvattiin loistavat palkinnot ja suoritus tullaan luonnollisesti huomioimaan arvioinnissakin. Vastauksia tarkistettaessa kävi ilmi, että noin puolet ryhmistä oli tehnyt erinomaista työtä rasteilla. Kilpailu ja pelillisyys selvästi motivoi oppimaan.

Välillä kuulee väitettävän, että peruskoulu ei huomioi lahjakkaita oppilaita riittävästi. Tässä tehtävässä jokainen ryhmä saattaoi nostaa riman juuri niin korkealle kuin kyvyt riittivät. Toisaalta vähän erilaiset oppimisen tavat motivoivat kaikkia. Mukana ollut erityisopetuksen ryhmä suoriutui myös erinomaisesti.

Koska olen itsekin varastanut muualta idean tällaisesta kaupunkisuunnistuspelistä, mutta toisaalta tehnyt omakätisesti toteutuksen ja kaikki tehtävät, voin jakaa aineiston muillekin. Hyödyntäkää ja tarvittaessa muokatkaa lopusta löytyvän cc-lisenssin ehtojen mukaisesti (tosin en ole ihan varma siitä, miten Google suhtautuu mapsista otettuun kuvakaappaukseen – siihen minulla ei ole tekijänoikeuksia – tuskin suuttuvat). Tehtävän voi ladata täältä: Suunnistus Helsingin historiallisessa keskustassa

Attribution-NonCommercial
CC BY-NC

This license lets others remix, tweak, and build upon your work non-commercially, and although their new works must also acknowledge you and be non-commercial, they don’t have to license their derivative works on the same terms.

Mainokset

Read Full Post »

Vaihteen vuoksi asiaa muustakin kuin oppimisalustoista.

Peltolan koulussa on ollut nyt viime keväästä lähtien opetuskäyttöä varten 10 kappaletta Samsung Galaxy tab 2 -tablettitietokonetta. Tabletit saatiin koululle tvt-opetuksen pilottihankkeen kautta kokeilukäyttöön. Vaikka laitteiden määrä on etenkin muutamiin helsinkiläiskouluihin verrattuna sangen vaatimaton, voi kymmenelläkin koneella saada paljon aikaiseksi. Näitä pitää saada lisää ja Vantaallakin jokaiseen kouluun.

Stop motion animointia luokassa.

Stop motion animointia luokassa.

Tablettitietokone ei ole mikään ihanteellinen apuväline tekstin tuottamiseen, mutta audiovisuaalisen median laitteena se niin sanotusti pyyhkii pc-koneilla lattiaa. Lisäksi laitteet ja sovellukset ovat helppokäyttöisiä eivätkä samoilla käyttöjärjestelmillä pyöriviä kännyköitään suvereenisti käyttävät oppilaat tarvitse juurikaan ohjeistusta niiden kanssa työskentelemisessä. Siksi opettajankaan ei tarvitse pelätä tablettikoneiden ottamista opetuksen välineiksi, vertaistukea ongelmatilanteisiin löytyy mistä tahansa luokasta keskimäärin 20 hengen verran.

Koska tabletti on siis ennen kaikkea audiovisuaalisen median kuluttamiseen ja tuottamiseen soveltuva laite, on niiden opetuskäyttöä Peltolan koulussa lähdetty kehittämään juuri tästä lähtökohdasta. Joillakin oppitunneilla tabletteja on käytetty tiedonhankintaan – ja hyvä niin – mutta historian ja yhteiskuntaopin aineryhmässä painopistettä on haluttu hilata kohti sitä aineiston tuottamisen puolta, mille on kyllä olemassa vankat pedagogisetkin perusteet. Viimeisimmäksi uutuusprojektiksi otimme aina niin reippaan 8B-luokan kanssa omien historiallisten animaatioelokuvien tekemisen. Pian valmistuvien animaatioiden aiheena on ensimmäinen maailmansota.

Animaation tekeminen tablettikoneella on periaatteessa erittäin helppoa. Tässä tapauksessa käytetty tekniikka on peräkkäin näytettävistä digikuvista rakentuva ns. stop motion –animaatio. Tällä tekniikalla animaation voi tehdä vaikka muovailuvahasta (kuten elokuvassa Wallace ja Gromit) tai pala-animaationa (tv-sarja South Park tai Monty Pythonin animaatiot on totetutettu näin). Meidän projektimme toteutustavaksi valittiin pala-animaatio, jossa esimerkiksi valmiiden kuvien tulostaminen ja animoiminen onnistuu.  Alle 2 euroa maksavalla Clay Frames –sovelluksella peräkkäin otetut kuvat voi tallentaa animaatioelokuvaksi ja lähettää pc:lle editoitavaksi sähköpostin liitteenä. Helppoa kuin mikä!

Viime vuonna kävimme toisen oppilasryhmän kanssa tekemässä hieman vastaavan kaltaisia animaatioelokuvia Vernissan animaatioasemalla. Tämän kokemuksen pohjalta animointi onnistuu itsenäisestikin ja muutamiin käytännön ongelmiin on jo ratkaisut mietittynä.

Käytännössä ensimmäinen 90 minuuttia käytettiin hahmojen ja taustojen askartelemiseen kartongista. Taustojen on hyvä olla A2-kokoisia ja ne kiinnitetään luokan seinälle sinitarralla. Hahmot ja muut liikkuvat osat on niin ikään kätevää kiinnittää taustaan sinitarralla, jotta niitä voi liikuttaa helpommin kuvien ottamisen välillä. Toisella tuplatunnilla ensimmäiset ryhmät saattoivat jo aloittaa animaation tekemisen. Oppilaiden joukosta löytyy paljon kuvataiteellisesti lahjakasta väkeä, joten taustat ja hahmot näyttivät erittäin hyviltä. Käsikirjoituksen ei stop motion –animaatiota tehtäessä tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen, sillä valmiiden animaatioiden pituus tuskin tulee olemaan kovin montaa kymmentä sekuntia. Tärkeintä on, että historialliset yksityiskohdat ovat suunnilleen oikein ja animaatioissa tapahtuu jotain aiheeseen – tässä tapauksessa ensimmäiseen maailmansotaan – liittyvää. Lopuksi eri ryhmien animaationpätkät on hyvä koota yhteen. Tämän loppueditoinnin voi hoitaa esimerkiksi Windows MovieMaker –ohjelmalla.

Animaation tekeminen tuntuu näiden parin kokemuksen perusteella olevan oppilaiden mielestä poikkeuksellisen antoisa ja innostava työtapa. Harvoin oppilaat yläkoulussa pyytävät saada jäädä tekemään töitä luokkaan vielä oppitunnin jälkeen, kuten animaatiota tehdessä tapahtui. Lisäksi lähes kaikki ryhmät ovat tähän asti työskennelleet erittäin innokkaasti ja oma-aloitteisesti projektiensa parissa. Opettajan rooliksi jää tehdä ehdotuksia ja auttaa teknisten pulmien kanssa. Ainesisältöjen käsittelemisessä ei välttämättä päästä aina niin syvälle kuin muilla menetelmillä, sillä animaation tekeminen ja taustatyö vie paljon aikaa. Tästä syystä työtapaa voisi suositella esimerkiksi alakouluihin, missä kuvaamataiteen integroiminen muihin aineisiin onnistuu pienemmällä vaivalla. Tästä huolimatta tämä yläkoulun opettaja aikoo sadan prosentin varmuudella jatkaa animaatioiden tekemistä oppitunneillaan.

Lopuksi voisin vielä suositella kouluille, että tablettien hankkimisessa kannattaa harkita vakavasti nimenomaan niiden iPadien ostamista. Windows-laitteille tuskin on olemassa erityisen käyttökelpoisia animaation tekoon tarkoitettuna ohjelmistoja, Android-tableteille sellainen löytyi pienellä hakemisella. Omalle iPadilleni hankkimani iStopMotion kuitenkin on ominaisuuksiltaan muiden laitteiden ohjelmistoihin nähden täysin ylivoimainen, mahdollistaen esimerkiksi ääniefektien liittämisen tehtyihin animaatioihin.

Meillä Peltolan historian, yhteiskuntaopin ja historiallisen animaatioelokuvan ryhmässä jatketaan parin viikon kuluessa valmistuvan projektin parissa. Lopullisen elokuvan valmistuttua, laitetaan se tännekin kaikille nähtäväksi. Nyt näytteeksi ensimmäiset kaksi sekuntia valmista animaatiota (vielä toistaiseksi ilman ääntä). Tulossa internetiin lähellä sinua:

Read Full Post »

Tänä syksynä Vantaalla tapahtui opetusjärjestelyissä suurehkoja muutoksia. Erityisoppilaat haluttiin lähikouluihin. Myös meidän kouluumme tuli yleisopetuksen ryhmiin lisää erityisoppilaita. Yksi tällainen luokka tuli opetettavaksi itsellenikin. Aloimme kollegojen kanssa suunnitella kurssia uusiksi. Samalla rupesin pohtimaan, voisiko verkko-oppimisalustaa hyödyntää entistä heterogeenisemman oppilasmateriaalin kanssa työskennellessä ja näiden aktivoimiseksi.

Päädyin rakentamaan kurssin rungon näkyväksi Fronteriin. Fronterin hyvä puoli on sen avoimuus ja muokattavuus. Melkeinpä mikä tiedosto tahansa sujahtaa huoneen kansioihin ja on mahdollista linkittää suoraan kurssin aikatauluun kyseisen oppitunnin kohdalle. Samalla lailla kurssin aikatauluun voidaan linkittää palautuskansiot tehtäville sekä ohjeet niiden tekemiseksi. Nyt oppilailla oli koko ajan selkeästi näkyvillä edellisellä oppitunnilla käsitellyt asiat sekä parhaillaan ja tulevaisuudessa käsiteltävät.

Kurssin alussa halusin hyödyntää virtuaaliopetuksen keinoja oppilaiden aktivoinnissa. Oppilaat saivat osallistua opetuksen suunnitteluun ryhtymällä kukin ryhmänsä kanssa oman pienen historiallisen kokonaisuuden asiantuntijoiksi. Ryhmille jaettiin omat tutkimusaiheet, joihin oli linkitetty valmiit apukysymyksin varustetut PowerPoint -pohjat Fronteriin. Ensimmäisellä oppitunnilla oli tarkoitus tehdä  omasta aiheesta esitys, joka käytäisiin läpi tulevien oppituntien aikana aiheen muun käsittelyn yhteydessä. Valmiit työt tuli palauttaa Fronteriin tavalliseen kansioon kaikkien yhteisesti nähtäväksi. Tarkoitus oli, että oppilaat voisivat myöhemmin vielä palata tarkastelemaan töitä esimerkiksi kokeeseen kertaamisen yhteydessä.

Seuraavilla oppitunneilla otettiin käyttöön oppimispäiväkirjat. Kurssin aikatauluun oli suunnilleen joka toisen oppitunnin loppuun linkitetty oppimispäiväkirjan pohja, jotka noudattivat aina suunnilleen samaa kaavaa. Ensin muutama kertaava kysymys jo opitusta, minkä jälkeen oman oppimisen pohdintaan kannustava kysymys ja pohdintaa siitä, mikä jäi epäselväksi tai olisi voitu tehdä paremmin. Oppimispäiväkirjat tuli palauttaa Fronteriin opettajan arvioinnin tueksi. Fronter-huoneen kautta piti saavuttaa paljon tavoitteita: oppilaiden aktivointi, kurssin rakenteen selkeys, jatkuvan arvioinnin helpottaminen, yhteisöllisesti rakennetun tiedon jakaminen oppilaiden kesken… aina ei kaikki suju suunnitelmien mukaan.

kurssi

Nähdäkseni suunnitelma oli hyvä ja toteuttamiskelpoinen. Suunnittelemani aikataulu oli tiukahko, mutta mahdollinen. Kurssia varten toteutettu Fronter-huone on selkeä ja rakenteeltaan toimiva. Tietotekniikan kanssa toimiessa on kuitenkin aina syytä varautua yllätyksiin. Tällä kertaa yllätys – eikä se täysin ennalta varoittamatta tullut sekään – oli koulumme uudehkojen miniläppäreiden käynnistymisen yhteydessä tapahtuva piinallinen hidastelu. Fronter ja sinne linkittämäni tehtävä toimivat koko ajan moitteettomasti, mutta 15-30 minuuttia käynnistyvällä koneella niiden käyttämiseen jäävä aika kutistui olemattomiin.

Tietotekniikan tulee toimia hyvin tai sen käyttämisestä saavutettava hyöty kutistuu olennaisesti. Tässä tapauksessa tietokoneet muuttuivat oppilaita motivoivasta ja oppimista helpottavasta tekijästä oppimista estäväksi ja hidastavaksi tekijäksi. Ongelmista selvittiin tulostamalla tehtävistä paperiversioita ja suorittamalla tiedonhakua oppilaiden kännyköillä. Keskittyminen ja motivaatio kuitenkin häiriintyivät muutamaan otteeseen ratkaisevasti.

Vantaan systeemissä tietohallinto on viety valitettavan kauas niistä jotka koneita varsinaisesti käyttävät, eli oppilaista ja opettajista. Muutoksen ja parannukset kestävät liian kauan, isoihin ongelmiin ei saa apua eikä tukipyyntöihin välttämättä vastata ollenkaan. Erityisesti tämä haittaa kannettavien oppilaskoneiden langatonta käyttöä. Hitaat nettiyhteydet, yllättävästi latautuvat, koneet päiväkausiksi jumittavat päivityspaketit sekä varsinaisten käyttäjien olemattomat oikeudet, luvat ja mahdollisuudet tehdä mitään havaitsemilleen ongelmille pahentavat asiaa. Kankean ja raskaan opetusverkon voisi korvata avoimilla verkoilla, ilman kirjautumista toimivilla koneilla, verkon pilvipalveluilla (Fronter ja SkyDrive ovat jo käytössä Vantaalla) sekä mahdollisuuksien mukaan myös avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla ja käyttöjärjestelmillä. Erityisesti pitäisi panostaa yhteyksien nopeuksien kasvattamiseen. Epäluottamus käyttäjiin ja haluttomuus kuunnella käyttäjien toiveita aiheuttavat sen, että ongelmien ratkeaminen lähitulevaisuudessa on varsin epätodennäköistä.

Oppilaita ei motivoi eikä kiinnosta työskennellä välineillä, jotka toimivat selvästi huonommin kuin kotoa löytyvät – silloin kun toimivat ylipäätään. Ei kiinnosta muuten opettajiakaan.

Read Full Post »

Fronterista saatanee Suomessakin jo kuluvan syksyn, viimeistään ensi talven aikana uusi paranneltu versio. Tämä y12 -version nimellä tunnettu uutuus  tulee näkemäni ennakkoesittelyn perusteella tarjoamaan huomattavia parannuksia erityisesti testityökaluun. Päivityksen myötä testityökalulla on mahdollista luoda paljon entistä monipuolisempia kysymysvaihtoehtoja. Uuden version testityökalu tulee mahdollistamaan mm. aukkotäyttötehtävät ja useat muut uudenlaiset tehtävätyypit. Uudistus on erityisen kipeästi kaivattu parannus juuri historian ja yhteiskuntaopin opetuksen näkökulmasta. Näiden aineiden tarpeisiin vanha, lähinnä avoimet kysymykset ja monivalintatehtävät mahdollistanut testityökalun versio, on liian yksipuolinen.

Testityökalun yksipuolisuudesta huolimatta olen jo toista vuotta käyttänyt sitä kokeiden pitämiseen yhteiskuntaopissa  ja viimeistään päivityksen myötä otan sen käyttöön historian opetuksessakin. Kurssin loppukokeet pidän edelleenkin vanhalla paperisella käyttöliittymällä, mutta lisädataa arvioinnin helpottamiseksi on mahdollista hankkia suhteellisen vaivattomasti pitämällä välikokeet (tai tuntikokeet) kerran tai kaksi jakson aikana Fronterissa.

Testityökalun käyttämisessä on opettajan näkökulmasta yksi erityisen hyvä puoli: kokeita ei tarvitse korjata itse!!! Testityökalu nimittäin korjaa monivalintatehtävät automaattisesti, olettaen että oikeat vastaukset on syötetty kysymysten tekovaiheessa kokeeseen. Kokeiden korjaamisen ollessa opettajantyön melkeinpä rasittavin, tylsin ja ikävin puoli, kaikki apu on tässä suhteessa tervetullutta. Myös oppilaat saavat kokeen tekemisen jälkeen palautteen suorituksestaan välittömästi.

Avoimet sanallisia vastauksia edellyttävät kysymykset on tietenkin pakko korjata edelleen itse. Testityökalu mahdollistaa myös niiden pisteyttämisen automaattisesti, mutta tällainen automatiikka ei kykene riittävästi huomioimaan vastausten lähes loputonta monimuotoisuutta – siis sitä, että oikeita vastauksia voi olla vaikka kuinka monta erilaista ja kaikki vastaukset eroavat väistämättä mallivastauksesta jossain suhteessa. Itse olen lähinnä tästä syystä käyttänyt pitämissäni välikokeissa pelkästään monivalintatehtäviä.

Kokeiden pitäminen tietokoneella tuo myös koejärjestelyihin uusia kiinnostavia haasteita, jotka ovat ajankohtaisia yleisemminkin, ainakin sikäli jos suunnitelmat ylioppilastutkinnon suorittamisesta tietokoneen avulla jo muutaman vuoden kuluttua tulevat toteutumaan. Internet on nykypäivänä varmaan jo monessa suhteessa merkittävin tiedonhaun kanava erityisesti nuorille. Tietokoneella tehtävässä kokeessa tämä kanava on ainakin periaatteessa koko ajan käytettävissä. Jos koe tehdään fronterissa ei internetyhteyttä voi kokeen ajaksi sulkea, vaikka se oman kouluni laitteilla olisikin muuten mahdollista. Vaan miksi pitäisikään!?

Omissa monivalintatehtehtävistä rakentuvissa välikokeissani olen sallinut oppilaiden käyttää vapaasti sekä oppikirjaa että internetiä. Onhan internet tänä päivänä muutenkin koko ajan jokaisen käytettävissä. Ehkä tiedon ulkoaopettelemisen sijaan tulisi kokeissakin alkaa painottaa enemmän tiedonhankinnan ja sen soveltamisen sekä hankitun tiedon ymmärtämisen taitoja. Fronterissa suoritettavissa kokeissa olen yrittänyt hakea koetilanteeseen haastavuutta tiukoista aikarajoista ( koeaikaa on noin minuutti/kysymys) sekä tiukoista, normaalia ilman kirjaa tehtävää koetta haastavammista kysymyksistä. Etukäteen olen oppilaille painottanut ennakkovalmistautumisen tärkeyttä tällaisessa avoimen tiedonhaun sallivassa kokeessa. Tietoa on tarjolla niin paljon, ettei koetilanteessa olemahdollista lukea sitä kaikkea läpi, on pakko tietää mistä etsiä.

Muitakin haasteita tietokoneella tehtävään kokeeseen tietysti liittyy. Osa näistä on puhtaasti teknisiä. Fronter on ainakin omassa käytössäni ollut kohtalaisen toimintavarma systeemi eikä ongelmia sen suhteen ole juurikaan esiintynyt. Koulujen tietotekniset toimintaympäristöt ovat kuitenkin sen verran monista eri valmistajien tuottamista palikoista koottuja, että aina on mahdollista jonkin mennä pieleen. Koneisiin voi tulla suuri käynnistämistä hidastava päivitys, internetyhteyttä ei välttämättä olekaan juuri koehetkellä, sähköt voivat katketa koko kaupungista, oikeastaan mahdollisuudet epäonnistumiseen ovat rajattomat. Ensimmäistä kertaa koetta Fronterissa pitäessäni Vantaan opetusverkon kirjautumispalvelimeen ei saatukaan yhteyttä eikä yksikään oppilas voinut edes kirjautua koneelle saati päästä Fronteriin tekemään koetta. Onnellisesti palvelimen toiminta palautui lopputunnista ja koe saatiin kuin saatiinkin suoritettua juuri varaamani ajan puitteissa. Myöhemmin tällaisia ongelmia ei ole esiintynyt. Nämä tekniset ongelmat eivät kuitenkaan saa olla tekosyy olla tekemättä mitään uutta! Niihin on vain osattava suhtautua oikein: nyt kävi näin ja ensi kerralla uudestaan. Ei se ole opettajan vika, jos koneet eivät toimi eikä siitä kannata siis ottaa paineitakaan. Varasuunnitelmia on tietysti hyvä olla.

Yksi tietokoneella tehtävään monivalintakysymyksiä sisältävään kokeeseen liittyvistä haasteista on lunttaaminen. IT-luokissa koneet on usein sijoiteltu toistensa viereen, mikä on koejärjestelyiden kannalta hankalaa. Monivalintavastausten lunttaaminen kaverin näytöltä on nopeampaa kuin sanallisten vastausten. Fronterin nykyinen testityökalu kuitenkin mahdollistaa sekä koekysymysten että vastausvaihtoehtojen sekoittamisen satunnaiseen järjestykseen siten, että jokaisella oppilaalla on erilainen ”koepaperi” edessään. Lisäksi on mahdollista tehdä esimerkiksi 20 kysymyksen kokeeseen 30 kysymystä, joista testityökalu arpoo jokaiselle 20. Näiden vaihtoehtojen käyttämistä pitäisin suositeltavana. Ainakin ne poistavat mahdollisuuden luntata kaverilta vastauksia pikaisella vilkaisulla.

Read Full Post »

Eräs verkko-oppimisalustan luontevimmista käyttösovelluksista on sen hyödyntäminen ryhmä- ja projektitöitä tehtäessä. Fronterin kansiot ja palautuskansiot ovat käteviä keskeneräisten töiden varastoimiseen ja kommenttien keräämiseen sekä valmiiden töiden palauttamiseen ja palautteen antamiseen.

Kansiot mahdollistavat nykyaikaisten pedagogisten ihanteiden mukaisen tiedonrakennusprosessin, jossa oppilaat harjoittelevat ryhmätyötaitoja sekä tiedonhankintaa, rakentavat tietolähteitä hyödyntäen omat tuotoksensa, jakavat ne muille ja kommentoivat toistensa töitä. Tällainen ryhmätyöskentely kehittää monilla aloilla työelämässäkin vaadittavien taitojen sekä työskentelytapojen hallintaa.

Itse olen hyödyntänyt fronterin verkkokansioita viime aikoina kohtalaisen runsaasti nopeista yhden oppitunnin aikana tehtävistä tiedonhankinnan ja esittämisen pikatehtävistä aina useamman oppitunnin laajuisiin projektityökokonaisuuksiin. Esimerkiksi linkin takaa löytyvää paikallishistoria -projektityötä työstettäessä fronter -verkkoalusta osoittautui kätevimmäksi paikaksi säilyttää keskeneräisiä sekä valmiita töitä ja muita tarvittavia tiedostoja.

Töiden viimeisimmät versiot ovat joka kerta helposti saatavilla, vaikka niitä edellisellä kerralla muokannut oppilas olisikin juuri silloin poissa koulusta. Lisäksi töiden jakaminen opettajan tai muiden ryhmien kommentointia varten sujuu saman työkalun avulla vaivattomasti. Samoihin kansioihin on helppo koostaa kaikki tarvittava materiaali, oppilaiden ottamat valokuvat sekä kirjoitetut tekstit. Samasta huoneesta on koko ajan mahdollista hakea myös opettajan tehtävänannot sekä tarkastella esimerkkitekstejä mallina omalle työskentelylle.

Lyhyemmissä tiedonhankintatehtävissä olemme viime aikoina käyttäneet fronterin palautuskansiota paikkana, johon IT-luokassa kirjoitetut työt voidaan koota esittämistä varten. Esimerkiksi presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ehdokkaiden esittelyt koostettiin IT-luokassa, palautettiin fronterin palautuskansioon ja sen jälkeen esitettiin historian luokassa. Esittäessä kaikki tiedostot oli mahdollista avata opettajan koneelta ilman tarvetta kierrättää muistitikkuja tai kirjautua jokaisen esityksen jälkeen uusilla tunnuksilla koneelle, kuten silloin jos työt olisi tallennettu verkkoasemaan oppilaiden omat tiedostot -kansioon.

Tällaista tiedostojen käyttöä tukee mainiosti fronter support -sivustolta ladattavissa oleva Open Edit Save -lisäosa, jonka avulla fronterin kansioissa oleviin tiedostoihin tekemänsä muutokset voi tallentaa suoraan oppimisalustan verkkokansioon.

Read Full Post »