Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2012

Oman oppikirjan rakentaminen verkko-oppimisalustalle mahdollistaa huomattavasti perinteistä oppikirjaa monikäyttöisemmän kokonaisuuden luomisen. Varjopuolena on se työmäärä, joka on valmiina ostettuun oppikirjaan verrattuna moninkertainen. Työn säästämisen näkökulmasta – mutta myös pedagogisesta – onkin perusteltua hyödyntää materiaalin tekemisessä lapsityövoimaa. Oppilaat töihin siis!

Omassa fronteriin rakentamassani oppikirjassa olen lähtenyt siitä, ettei erillistä työ- ja oppikirjaa saati vihkoa enää tarvita. Näistä vihkoa saattaisin lopulta jäädä kaipaamaan kaikkein eniten sinä päivänä, kun lopullisesti siirrytään käyttämään yksinomana sähköistä materiaalia. Vihkoon jää työskentelystä konkreettinen jälki, joka usein tietokoneella työskennellessä jää puuttumaan. Verkkoasemalle tallennettuihin tiedostoihin ei niiden valmiiksi saamisen jälkeen niin helposti tule palattua. Tämäkin näkökulma puolustaisi nähdäkseni oppilaiden osallistamista oppimateriaalin tuottamisessa. Omaan tuotokseen syntyvä omakohtainen suhde ja henkinen omistajuus (silloinkin kun osa työstä on kopioitu wikipediasta) jättävät – ainakin toivottavasti – jonkinlaisen muistijäljen ja tuottavat oppimiskokemuksen.

Verkon ja sanomalehtien tarjoama materiaali on ajantasaista, minkä lisäksi sitä on paljon. Oikeastaan liikaakin, jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että opettajalla tulisi ”olla elämä”, kuten sanonta kuuluu. Eräs ratkaisu tähän runsaudenpulaan saattaisi olla juuri oppilaiden työllistäminen verkon ja lehdistön tietomateriaalin läpikäymisessä.

Mahdollisia toimintatapoja lienee melkeinpä rajattomasti. Yhteiskuntaopin puolella eräs kiinnostava uutisseurantaan ja fronterin keskustelutyökaluun perustuva kokeilu on äskettäin virtuaaliopetuksen päivilläkin esitelty Alppilan koulussa jo vuosia hyödynnetty aktiiva –menetelmä, josta löytyy lisäinfoa esimerkiksi tästä verkkojulkaisusta.

Itse olen teettänyt oppilailla yhteiskuntaopissa yleensä useita pienehköjä tunnin parin kestoisia tiedonhankintatehtäviä. Niiden organisoiminen on keveämpää, minkä lisäksi oppilaat motivoituvat usein helpommin lyhytkestoisempaan työskentelyyn kuin viikkojen projekteihin. Oppilaan tuotokset on kohtalaisen vaivatonta liittää oppimateriaaliksi tulevillekin ryhmille, mutta parhaiten ne varmaankin palvelevat oman luokan käytössä (tulevat ryhmät voivat tuottaa omat ajantasaiset oppimateriaalinsa).

Jos tuotetut materiaalit haluaa julkaista muiden oppilaiden tai vaikka kaikkien netinkäyttäjien saataville on se mahdollista monellakin tapaa (blogialustat, wikit, itse rakennetut nettisivut). Fronterissa tuottetu materiaalia on helppoa ja kätevää julkaista verkossa webfronterin avulla. Oman koulun projekteja varten avasin sivut webfronter työkalulla muutamassa minuutissa ilman minkäänlaisia käyttöohjeita tai käyttökokemusta. Nyt pitää sitten alkaa tuottaa näille sivuille sisältöä. Tai oikeastaan oppilaiden pitää.

Read Full Post »

Verkossa se onnistuu. Nimittäin oppikirjailijaksi ryhtyminen. Itse olen ollut tekemässä perinteistä oppikirjaa kustantamon laskuun ja käytän niitä opetuksessani. Olen kuitenkin tehnyt omaan ja oppilaitteni käyttöön oppikirjaa myös fronteriin. Seuraavassa muutama ajatus tästä aiheesta:

Perinteinen paperinen oppikirja on edelleen lähes jokaisen opettajan ja oppilaan tärkeä työväline. Oppikirjan kuolemasta kuulee toisinaan puhuttavan, mutta muutos etenee monestakin syystä hitaasti eikä oppikirjan jälkeinen aika reaaliaineiden opetuksessa ole luultavasti edes kovin lähellä näköpiirissä. Oppikirjan säilyttämistä puoltavat monet seikat; kätevä, vuosisatoja vanha design, parhaimmillaan oppilaan näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti suunniteltu ja kirjoitettu, kompakti sekä ennen kaikkea opettaa niitä tärkeimpiä historian taitoja, luku- ja päättelytaitoa. Kaikki tämä vieläpä uusiutuvasta ja kierrätettävästä raaka-aineesta valmistettuna.

E-kirja tekee kuitenkin tuloaan maailmalla. Pienen kielialueen on tässä suhteessa paha toimia suunnannäyttäjänä, siihen eivät kirjamyynnin volyymin sanelemat kustantamoiden resurssit anna erityisen hyviä edellytyksiä. Pikemminkin kirjankustantajat tuntuvat haraavan tässä suhteessa vastaan – osin ymmärrettävästikin. Laittoman kopioinnin ja levityksen mahdollistava digitalisointi on aiheuttanut ongelmia mm. musiikkibisneksessä. Oppikirjakustannus on perinteisesti ollut koko kustantamobisneksen parhaiten tuottavia osa-alueita. Tuottavaa liiketoimintaa ei haluta nakertaa epävarman, joskus tulevaisuudessa tuloja tuovan sekä suuria kehityskustannuksia vaativan teknologian vuoksi. Kopioitavuus ja muokattavuus, jotka käyttäjän näkökulmasta ovat digitaalisen kirjan parhaat ominaisuudet, ovat uhka kustantamoiden liiketoiminnalle. Lisäksi harvalla koululla on tarjota riittävää laitekantaa, joka mahdollistaisi e-kirjoihin siirtymisen eikä kustantamoita kiinnosta julkaista kirjaa, jota tuskin laitteiden puuttuessa liiemmin ostettaisiin.

Opettaja on tässä tilanteessa pakotettu pitäytymään vanhassa paperisessa oppikirjassa, jos ei sitten katso voivansa tulla toimeen kokonaan ilman. Toinen vaihtoehto on toteuttaa jokaisen opettajan salainen haave ja ryhtyä oppikirjailijaksi tekemällä oma e-kirja. Perinteisten kustantamoiden kustannusrakenne suurine henkilöstömäärineen ja kiinteään omaisuuteen tehtyine investointeineen on raskas ja jokaisen kustannuspäätöksen on siksi oltava tarkkaan harkittu. Itsenäistä pöytälaatikko-oppikirjailijaa tällaiset rajoitukset eivät kuitenkaan koske. Internet mahdollistaa käytännössä täysin ilmaisen ja kaikista muista paitsi lakiin kirjatuista rajoitteista vapaan omaehtoisen kustannustoiminnan kenelle hyvänsä. Esimerkistä käy vaikkapa tämän blogin julkaisualusta. Vaadittu teknisen osaamisen taso on kenen hyvänsä opeteltavissa muutamassa minuutissa.

Kouluille hankitut verkko-oppimisalustat, kuten fronter, mahdollistavat jo blogialustoja huomattavasti pidemmällekin viedyt e-oppikirjaprojektit. Paitsi tekstiä ja kuvaa, fronter mahdollistaa mm. ulkoisten linkkien hyödyntämisen, liikkuvan kuvan upottamisen tekstin viereen, oppi- ja työkirjojen saumattoman integroimisen, interaktiivisen tehtävämateriaalin hyödyntämisen ja oppilaiden testauksen. Monet näistä ominaisuuksista puuttuvat täysin perinteisistä oppikirjoista.  Itse tehty kirja on muokattavissa jokaisen omia tarpeita vastaavaksi ja sisältää erityisesti yhteiskuntaopin opetuksen näkökulmasta käyttökelpoisen päivitysmahdollisuuden. Esimerkiksi hallituksen vaihtuminen näkyy oppikirjoissa parhaimmillaankin seuraavana syksynä (jos uusiin kirjoihin on ylipäätään varaa), itse tehdyssä e-oppikirjassa heti kun opettaja jaksaa tiedon sinne päivittää. Kirjaan linkitetyillä valtioneuvoston sivuilla päivitys hoituu valtioneuvoston toimesta lähes reaaliaikaisesti.

Internet on pullollaan laillisesti hyödynnettävissä olevaa ilmaista tieto- ja kuvamateriaalia (seikka jota tekijänoikeusjärjestöt eivät juuri mainosta). Julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen tuottama sähköinen oppimateriaali on monissa oppiaineissa jopa kustantamoiden tarjontaa laadukkaampaa ja vastoin odotuksia usein paremmilla resursseilla tuotettua. Kaiken tämän voi muutamalla klikkauksella linkittää tai kopioida osaksi omaa sähköistä oppikirjaansa. Itse tehtyä oppikirjaa on lisäksi laillista ja ilmaista kopioida omaan ja kollegoiden käyttöön. Viisainta sekä aikaa ja vaivaa säästävää olisikin koota porukka ja tehdä oppikirja yhdessä. Kaikki Suomen historian opettajat yhtykää!

Lopuksi vielä pari esimerkinomaista kuvakaappausta omasta fronterin avulla toteutetusta sähköisestä oppikirjastani, jota on omien oppilaitteni käyttöön ilmestynyt paperikirjaksi muunnettuna useita kymmeniä sivuja vastaava määrä. Sen verran tekijänoikeuksia taivuttaen oheinen tehtäväsivu on tehty, että youtubesta upotettu ensimmäisen maailmansodan filmimateriaalia sisältävä videonpätkä on internetin harmaalta vyöhykkeeltä. Toisin sanoen on mahdotonta tietää tekijänoikeuksien voimassaoloa, niiden haltijaa saati alkuperäisten filmien kuvaajaa. On jokaisen oma valinta jättääkö käyttämättä tuntemattoman käyttäjän verkkoon lataaman käyttökelpoisen ilmaismateriaalin vai ei. Omatuntoani rauhoittaa tieto siitä, että filmin kuvaaja lienee aikoinaan saanut palkkansa ja toivottavasti ehtinyt siitä nauttiakin ennen (luultavasti) vuosikymmeniä sitten tapahtunutta kuolemaansa. Oma käyttöni edistänee joidenkin oppimista, mutta tuskin uhkaa kenenkään liiketoimintaa tai toimeentuloa.

Read Full Post »

Eräs verkko-oppimisalustan luontevimmista käyttösovelluksista on sen hyödyntäminen ryhmä- ja projektitöitä tehtäessä. Fronterin kansiot ja palautuskansiot ovat käteviä keskeneräisten töiden varastoimiseen ja kommenttien keräämiseen sekä valmiiden töiden palauttamiseen ja palautteen antamiseen.

Kansiot mahdollistavat nykyaikaisten pedagogisten ihanteiden mukaisen tiedonrakennusprosessin, jossa oppilaat harjoittelevat ryhmätyötaitoja sekä tiedonhankintaa, rakentavat tietolähteitä hyödyntäen omat tuotoksensa, jakavat ne muille ja kommentoivat toistensa töitä. Tällainen ryhmätyöskentely kehittää monilla aloilla työelämässäkin vaadittavien taitojen sekä työskentelytapojen hallintaa.

Itse olen hyödyntänyt fronterin verkkokansioita viime aikoina kohtalaisen runsaasti nopeista yhden oppitunnin aikana tehtävistä tiedonhankinnan ja esittämisen pikatehtävistä aina useamman oppitunnin laajuisiin projektityökokonaisuuksiin. Esimerkiksi linkin takaa löytyvää paikallishistoria -projektityötä työstettäessä fronter -verkkoalusta osoittautui kätevimmäksi paikaksi säilyttää keskeneräisiä sekä valmiita töitä ja muita tarvittavia tiedostoja.

Töiden viimeisimmät versiot ovat joka kerta helposti saatavilla, vaikka niitä edellisellä kerralla muokannut oppilas olisikin juuri silloin poissa koulusta. Lisäksi töiden jakaminen opettajan tai muiden ryhmien kommentointia varten sujuu saman työkalun avulla vaivattomasti. Samoihin kansioihin on helppo koostaa kaikki tarvittava materiaali, oppilaiden ottamat valokuvat sekä kirjoitetut tekstit. Samasta huoneesta on koko ajan mahdollista hakea myös opettajan tehtävänannot sekä tarkastella esimerkkitekstejä mallina omalle työskentelylle.

Lyhyemmissä tiedonhankintatehtävissä olemme viime aikoina käyttäneet fronterin palautuskansiota paikkana, johon IT-luokassa kirjoitetut työt voidaan koota esittämistä varten. Esimerkiksi presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen ehdokkaiden esittelyt koostettiin IT-luokassa, palautettiin fronterin palautuskansioon ja sen jälkeen esitettiin historian luokassa. Esittäessä kaikki tiedostot oli mahdollista avata opettajan koneelta ilman tarvetta kierrättää muistitikkuja tai kirjautua jokaisen esityksen jälkeen uusilla tunnuksilla koneelle, kuten silloin jos työt olisi tallennettu verkkoasemaan oppilaiden omat tiedostot -kansioon.

Tällaista tiedostojen käyttöä tukee mainiosti fronter support -sivustolta ladattavissa oleva Open Edit Save -lisäosa, jonka avulla fronterin kansioissa oleviin tiedostoihin tekemänsä muutokset voi tallentaa suoraan oppimisalustan verkkokansioon.

Read Full Post »